28.3.2018
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
HUUMORIA - HUMOR BY HELENA AND TIMO
Tänään me siis nauhoitimme pitkästä aikaa ja kuinkas ollakaan, niin eihän se nauhoitus tietenkään onnistunut niinkuin olisi pitänyt. Mutta koska me molemmat olemme tällaisia lapsellisia hupiveikkoja, niin laitoinpa tämänkin nauhoituksen tänne tuomaan myös teille hymyä huuleen.
lauantai 23. lokakuuta 2010
EN PÄIVÄÄKÄÄN VAIHTAISI POIS...
Tänään on lauantai ja 23. päivä lokakuuta ja meidän ihana hääpäivämme. Aurinko on paistanut meille tänäänkin, kuten 6 vuotta sitten myös paistoi, kun meidät vihittiin Lieksan kirkossa. Silloin oli hyvin kaunis ja aurinkoinen päivä. Tämä päivä on myös erikoinen siitä, että tänään on myös rakkaan isäni syntymäpäivä ja siksi me valitsimmekin silloin tämän päivän hääpäiväksemme. Minä menetin isäni jo vuonna 1970 ja aivan liian aikaisin. Mutta tämä on elämää ja nyt elämme tätä onnen päivää ja näitä 10 onnentäyteistä vuotta rakkaani kanssa.
Joka vuosi eli jokaikinen vuosi rakkaani muistaa minua hääpäivänäkin. Minulla on tämä hajusteallergia, joten kukkia en voi pitää täällä kodissamme, mutta sellaisia pieniä, iloisia ja kivoja lahjoja hän on aina minulle ostanut joka vuosi.
Me juhlimme tätä hääpäiväämme nyt rakkaan tyttäreni valitsemalla kerma-kinuskikakulla ja toki myös hänen läsnäolollaan. Tosin joimme jo nyt päiväkahvimme ja marsipaanipitkolla nautimme sen. Mutta illalla sitten nautimme kahvit oikein hääkakun kera.
Ja onhan tänne Unelmakotiimme tupsahtanut näitä iloisia veitikoita nyt enemmänkin. Olin tuossa lepäämässä, kun rakkaani kävi kaupassa jo aamulla. Kuulin kun hän hiippaili olohuoneeseen ja kävi eteisessä ja taas meni olohuoneeseen. No, uteliaisuus heräsi niin voimakkaaksi, että minun oli noustava ylös ja kiiruhdettava katsomaan, että mitä kumman yllätyksiä hän on taas keksinyt minulle.
No, tällaisia ihanuuksia tällä kertaa:
HUPSISTA VAAN, minä olen SARI...
HUPSHEIJAKKAA, minä olen TARU...
HIPHEIJAA, minä olen MARI...
HEIPÄHEI, ja minä olen siis SIRU
Ja tässä me olemme kaikki yhdessä, hip ja hop!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Joka vuosi eli jokaikinen vuosi rakkaani muistaa minua hääpäivänäkin. Minulla on tämä hajusteallergia, joten kukkia en voi pitää täällä kodissamme, mutta sellaisia pieniä, iloisia ja kivoja lahjoja hän on aina minulle ostanut joka vuosi.
Me juhlimme tätä hääpäiväämme nyt rakkaan tyttäreni valitsemalla kerma-kinuskikakulla ja toki myös hänen läsnäolollaan. Tosin joimme jo nyt päiväkahvimme ja marsipaanipitkolla nautimme sen. Mutta illalla sitten nautimme kahvit oikein hääkakun kera.
No, tällaisia ihanuuksia tällä kertaa:
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
perjantai 22. lokakuuta 2010
AURINKOISTA HUOMENTA KAIKILLE
Tänään on perjantai ja 22. päivä lokakuuta. Aurinko paistaa komiasti pilvien välistä meille kaikille huiskuttaen ja kertoen, että vieläkin minä teille tuon iloa ja lämpöä. Mutta jösses sentään, kun tuo koneen mittari näyttää, että ulkona olisi pakkasta jopa -3 astetta! No, onneksi ei tarvi ulos mennä, vaan saa nauttia täällä kodin lämmössä ja rakkaudessa. Nytkin rakkaani toi minulle joitakin pieniä Neekerisuukkoja ja tyrnimehua, joten eiköhän näillä eväillä taas pärjää muutaman tunnin. Niinpä niin, verensokerini oli koholla aika kovin nyt aamupalan jälkeen, joten eipä nämä makupalat ainakaan sitä nostaneet, siispä saa syödä. Mutta toki jokuhan sitä verensokeria pitää koholla, vaan mikä, niin sitähän ei kukaan voi tietää. Mutta katsotaan ja seurataan asiaa!
Kyllähän tuo vesi on vanhin voitehista ja hyvää, mutta toki tuo tyrnimehu on sitä parasta. Minähän juon ruuan kanssakin vain vettä, joten sallittakoon tällä kertaa minun nautintoihini kuuluvaksi myös tyrnimehu, njam, no, toki lantattuna. Ainakin on hyvä C-vitamiinipitoisuus, jota tarvitsen.
Nyt en ole jaksanut taas kutoakaan, joten aamulla rakkaani napsasi muutamia kuvia auringonnoususta. Aika hyvin onnistuneitakin ovat, joten laitanpa tänne teitin silmän iloksi ja suun hymyksi.
Nämä kuvat on kuvattu makuuhuoneen ikkunasta ja samat näkymät on myös olohuoneeseen.
Kylläpä maistuukin hyvältä nämä Lidlin makeiset marsipaanisuklaat ym. Nyt kaikki vaan ostamaan herkkuja viikonlopuksi!
Oikein mukavaa ja herkullista viikonloppua kaikille!
Kyllähän tuo vesi on vanhin voitehista ja hyvää, mutta toki tuo tyrnimehu on sitä parasta. Minähän juon ruuan kanssakin vain vettä, joten sallittakoon tällä kertaa minun nautintoihini kuuluvaksi myös tyrnimehu, njam, no, toki lantattuna. Ainakin on hyvä C-vitamiinipitoisuus, jota tarvitsen.
Nyt en ole jaksanut taas kutoakaan, joten aamulla rakkaani napsasi muutamia kuvia auringonnoususta. Aika hyvin onnistuneitakin ovat, joten laitanpa tänne teitin silmän iloksi ja suun hymyksi.
Kylläpä maistuukin hyvältä nämä Lidlin makeiset marsipaanisuklaat ym. Nyt kaikki vaan ostamaan herkkuja viikonlopuksi!
Oikein mukavaa ja herkullista viikonloppua kaikille!
torstai 21. lokakuuta 2010
Lokakuu on yhtä juhlaa...herkkua on siinä monenlaista...
Tänään on torstai ja 21. päivä lokakuuta. Myrsky on laantunut ja aurinko paistaa kirkkaasti. Asteita on vain +3.
Kuten otsikostakin voi lukea, niin lokakuu on meille aina yhtä juhlaa. Mutta Heidin villatakki ei oikein ole edistynyt, koska vasen käsi alkoi reistailee eli nivelrikkohan se siellä taas kummittelee ja oikuttelee. No, pidän tässä muutaman päivän hieman paussia ja sitten taas aloitan kovan tohinan päälle. Mutta vielä ei ainakaan vasen käsi oikein toimi kunnolla, jotta voisin puikkoja kilkutella. Vaan onhan se päivä taas huomennakin!
Mutta eilen meille ilmestyi tällainen uudeksi perheenjäseneksi. Eli hän oli hypännyt rakkaani ostoskärryihin, joten hänen oli otettava tämä otus mukaansa. Ja heti annoin hänelle nimeksi Siru! Hän on suloinen! Siru istuu tässä tietokoneeni vieressä ja katselee minua koko ajan ja tuo hymyn aina huulilleni.
Lokakuun 2010 suloisuus on Siru
Ja tänään oli kyllä aivan kuin olisi ollut joulu. No, rakkaani polkaisi tässä Lidliin ja sieltähän löytyi tavaraa oikein roppakaupalla. No, niitähän oli helppoa valita, kun mainokset tulee kotiin asti ja ruksi niihin tuotteisiin, jotka ovat "tarpeellisia". No, niitähän tulikin sitten ja siis "tarpeellisia". No, on siinä ruokaakin ja makiaakin mahan täydeltä ja rakkaani osti jo Vihreitä kuuliakin, joita on aian syöty jouluna. Mutta me aloitamme nauttimisen jo nyt lokakuussa.
Herkkua on siinä monenlaista...mutta onhan siellä soppalihaa, broilerin koipia, kaalikääryleitä, sieniä, lörtsyjä ja kaikenlaisia suussa sulavia suklaakonvehteja ja marsipaaneja. Juu, niin ja loimulohta....aaaah, njam, maiskis. Pian saammekin loimulohta uunijuuresten kera, maiskis.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Kuten otsikostakin voi lukea, niin lokakuu on meille aina yhtä juhlaa. Mutta Heidin villatakki ei oikein ole edistynyt, koska vasen käsi alkoi reistailee eli nivelrikkohan se siellä taas kummittelee ja oikuttelee. No, pidän tässä muutaman päivän hieman paussia ja sitten taas aloitan kovan tohinan päälle. Mutta vielä ei ainakaan vasen käsi oikein toimi kunnolla, jotta voisin puikkoja kilkutella. Vaan onhan se päivä taas huomennakin!
Mutta eilen meille ilmestyi tällainen uudeksi perheenjäseneksi. Eli hän oli hypännyt rakkaani ostoskärryihin, joten hänen oli otettava tämä otus mukaansa. Ja heti annoin hänelle nimeksi Siru! Hän on suloinen! Siru istuu tässä tietokoneeni vieressä ja katselee minua koko ajan ja tuo hymyn aina huulilleni.
Ja tänään oli kyllä aivan kuin olisi ollut joulu. No, rakkaani polkaisi tässä Lidliin ja sieltähän löytyi tavaraa oikein roppakaupalla. No, niitähän oli helppoa valita, kun mainokset tulee kotiin asti ja ruksi niihin tuotteisiin, jotka ovat "tarpeellisia". No, niitähän tulikin sitten ja siis "tarpeellisia". No, on siinä ruokaakin ja makiaakin mahan täydeltä ja rakkaani osti jo Vihreitä kuuliakin, joita on aian syöty jouluna. Mutta me aloitamme nauttimisen jo nyt lokakuussa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
maanantai 18. lokakuuta 2010
UNELMAKODIN KUULUMISIA 18.10.2010
Tänään on maanantai ja 18. päivä lokakuuta. Ulkona paistaa aurinko ja myrsky pauhaa ja kolistelee parvekkeen laseja. Asteita näyttää olevan +8, mutta tosi kova tuuli tekee ilman viileämmäksi kuin mitä asteet edellyttävät.
Heidin villatakin takakappale on nyt valmis ja olen tehnyt jo toista etukappalettakin melkein kainaloaukkoon asti. Teen aina pikkuisen kerrallaan eli tässä mallissa on 8 erilaista kerrosta, joten teen ne valmiiksi ja sitten teen taas jotain muuta. Ja tällä kertaa tämä jotain muuta on tämän blogini päivitystä ja tämän jälkeen teemme keikkakakun, joka on tosi, tosi hyvää.
Uskoisin saavani tämän Heidin villatakin valmiiksi jo keskiviikkoon mennessä, jolloin rakkaani tuo minulle seiskaveikkaa, josta sitten teen tyttärelleni villamekon ja sitten myssyjä...legginsit...jne. Onneksi tyttäreni on pieni ja sievä, joten ei mene paljon lankaakaan hänelle eikä kestä kauan aikaa sitä kutoakaan.
Mutta mistä saisin voimani takaisin, jotta jaksaisin taas soitella? No, mutta yksi työ kerralla ja sitten jos saisi taas voimia lisää.
Eilen tuossa keittiön pöydän ääressä syödessäni iltapalaa, katselin ikkunasta ulos ja... mitä näinkään! Näin mahtavan auringonlaskun, joka toki piti ikuistaa. Ja kuten vanha kansa on opettanut, niin "iltarusko hyvä rusko, aamurusko p.....p....!" Näin on ainakin minulle sanottu.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja myös toisistanne hyvää huolta!
Eikös olekin ihailtavan kaunista!
Heidin villatakin takakappale on nyt valmis ja olen tehnyt jo toista etukappalettakin melkein kainaloaukkoon asti. Teen aina pikkuisen kerrallaan eli tässä mallissa on 8 erilaista kerrosta, joten teen ne valmiiksi ja sitten teen taas jotain muuta. Ja tällä kertaa tämä jotain muuta on tämän blogini päivitystä ja tämän jälkeen teemme keikkakakun, joka on tosi, tosi hyvää.
Uskoisin saavani tämän Heidin villatakin valmiiksi jo keskiviikkoon mennessä, jolloin rakkaani tuo minulle seiskaveikkaa, josta sitten teen tyttärelleni villamekon ja sitten myssyjä...legginsit...jne. Onneksi tyttäreni on pieni ja sievä, joten ei mene paljon lankaakaan hänelle eikä kestä kauan aikaa sitä kutoakaan.
Mutta mistä saisin voimani takaisin, jotta jaksaisin taas soitella? No, mutta yksi työ kerralla ja sitten jos saisi taas voimia lisää.
Eilen tuossa keittiön pöydän ääressä syödessäni iltapalaa, katselin ikkunasta ulos ja... mitä näinkään! Näin mahtavan auringonlaskun, joka toki piti ikuistaa. Ja kuten vanha kansa on opettanut, niin "iltarusko hyvä rusko, aamurusko p.....p....!" Näin on ainakin minulle sanottu.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja myös toisistanne hyvää huolta!
perjantai 15. lokakuuta 2010
UNELMAKODIN PERJANTAIN KUULUMISIA 15.10.2010
Tänään on perjantai ja 15. päivä lokakuuta. Aurinko paistaa, mutta tuuli puhaltaa hyvin kylmästi ja asteita on +4. Lunta ei näy vielä ainakaan täällä.
Eilen olin jälleen hierojalla ja siis kokovartalohieronta, joka oli aivan ihanaa. Kyllä se hieronta tekee vaan niin hyvää, mutta otan sitten taas osan ensi vuoden puolella. Siispä, ei kaikkea hyvää kerralla!
Eilen myös osui silmääni aivan huikean ihana kännykkä. No, värillähän ei siis ole mitään väliä, kunhan on punainen ja kun nyt saimme halavallakin, niin olihan se ostettava. No, nyt on kaksi kännykkää, mutta tuo toinen on ollutkin jo kaksi vuotta, joten on aika ostaakin jo uusi.
Olen myös kutonut Heidille villatakkia Lidlin ihanasta langasta, jossa oli vielä puikotkin ja ohje mukana. No, pianhan minä olen jo takakappaleen tehnyt. Mutta ohje oli siis slipoveriin ja minä teen villatakin, mutta otinkin vain sen pintaneulemallin. Ja tottakai yksinkertaista ja helppoa ja nopeaakin. Mutta lanka on erityisen hyvää kutoa. Rakkaani lähti hakemaan lisää sitä lankaa, kun näyttää, että tuo määrä eli 300 grammaa ei riitäkään Heidin villatakkiin. Mutta katsotaas, mitä sieltä sitten tulee!
Mutta nyt lähden jatkamaan Heidin villatakkia, jotta saisin sen pian valmiiksi ja pääsisin aloittamaan rakkaalle tyttärelleni villamekkoa.
Toivotan teille kaikille, rakkaat, ihanat ystävät, oikein leppoisaa viikonlopun alkua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
...ja tällainen hieno kännykkä
Eilen olin jälleen hierojalla ja siis kokovartalohieronta, joka oli aivan ihanaa. Kyllä se hieronta tekee vaan niin hyvää, mutta otan sitten taas osan ensi vuoden puolella. Siispä, ei kaikkea hyvää kerralla!
Eilen myös osui silmääni aivan huikean ihana kännykkä. No, värillähän ei siis ole mitään väliä, kunhan on punainen ja kun nyt saimme halavallakin, niin olihan se ostettava. No, nyt on kaksi kännykkää, mutta tuo toinen on ollutkin jo kaksi vuotta, joten on aika ostaakin jo uusi.
Olen myös kutonut Heidille villatakkia Lidlin ihanasta langasta, jossa oli vielä puikotkin ja ohje mukana. No, pianhan minä olen jo takakappaleen tehnyt. Mutta ohje oli siis slipoveriin ja minä teen villatakin, mutta otinkin vain sen pintaneulemallin. Ja tottakai yksinkertaista ja helppoa ja nopeaakin. Mutta lanka on erityisen hyvää kutoa. Rakkaani lähti hakemaan lisää sitä lankaa, kun näyttää, että tuo määrä eli 300 grammaa ei riitäkään Heidin villatakkiin. Mutta katsotaas, mitä sieltä sitten tulee!
Mutta nyt lähden jatkamaan Heidin villatakkia, jotta saisin sen pian valmiiksi ja pääsisin aloittamaan rakkaalle tyttärelleni villamekkoa.
Toivotan teille kaikille, rakkaat, ihanat ystävät, oikein leppoisaa viikonlopun alkua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Tällaista kaunista pintaneuletta...
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
MONTA RAUTAA TULESSA TÄNÄÄN...
Tänään on keskiviikko ja 13. päivä lokakuuta. Monilla paikkakunnilla täällä Suomessa on satanut hieman luntakin. No, täällä länsirannikolla ei ainakaan vielä ole satanut lunta. Mutta talvi se vaan tulee, vaikka kuinka toivoisi kesää. Aurinko paistaa ja asteita on +7.
Kerroin jo Murun mutinoissa, miten hissi oli epäkunnossa ja vedin itseni viimeisillä voimillani ylös 7. kerrokseen. Mutta onneksi rakkaani tuli minua rappusissa jo vastaan. Eli nyt on taas kaikki hyvin.
Meillä oli suunnitelmissa leipoa tänään pitkästä aikaa Tiikerikakku. Ja niinhän siinä sitten kävi, että rakkaani oli mitannut jo kaikki aineet valmiiksi eri astioihin sillä aikaa, kun minä olin alakerrassa tyttäreni luona ja minä siinä sitten vain käytin konetta, joka vatkasi kakkuaineet. Sitten vain uuniin ja kun oli kypsä, niin mehän keitimme jo kolmannet kahveet ja njam, kun olikin maukasta kakkua. Veimme tyttärellenikin ison palan sitä kakkua pitkästä aikaa. No, se loppuu jo huomenna aamulla, mutta kaikkihan loppuu aikanaan. Ja ainahan voi tehdä uuden kakun ja seuraavaksi teemmekin Taatelikakun, jota en olekaan koskaan aikaisemmin tehnyt. Mutta löysin ohjeen netistä ja pitäähän sitäkin kokeilla.
Olenhan minä jotain saanut aikaseksikin nyt, kun voimani ovat jälleen palautuneet ja antibioottikuurikin on jo loppunut. Mutta huomenna menen vielä tällä erää hierojalle ja loput otankin sitten vasta ensi vuoden puolella. Aika menee niin nopiasti, että pian on taas uusi joulu ja sitten alkaa kevään odottaminen ja toki kesän. Mutta joulukuussa me sitten lähdemme täysihoitoon ja nauttimaan auringon lämmöstä. Ensi vuonna sitten on taas uudet suunnitelmat ja uudet matkat.
Mutta tällaisia minä olen virkannut niin että koukku sauhusi ja sainhan minä ne valmiiksikin. Rakkaani kävi ostamassa niihin nauhat ja nyt ne ovat valmiita lähetettäväksi eteenpäin.
Mutta nyt näiden kuvien myötä, toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja hyvää yötä!
Kerroin jo Murun mutinoissa, miten hissi oli epäkunnossa ja vedin itseni viimeisillä voimillani ylös 7. kerrokseen. Mutta onneksi rakkaani tuli minua rappusissa jo vastaan. Eli nyt on taas kaikki hyvin.
Meillä oli suunnitelmissa leipoa tänään pitkästä aikaa Tiikerikakku. Ja niinhän siinä sitten kävi, että rakkaani oli mitannut jo kaikki aineet valmiiksi eri astioihin sillä aikaa, kun minä olin alakerrassa tyttäreni luona ja minä siinä sitten vain käytin konetta, joka vatkasi kakkuaineet. Sitten vain uuniin ja kun oli kypsä, niin mehän keitimme jo kolmannet kahveet ja njam, kun olikin maukasta kakkua. Veimme tyttärellenikin ison palan sitä kakkua pitkästä aikaa. No, se loppuu jo huomenna aamulla, mutta kaikkihan loppuu aikanaan. Ja ainahan voi tehdä uuden kakun ja seuraavaksi teemmekin Taatelikakun, jota en olekaan koskaan aikaisemmin tehnyt. Mutta löysin ohjeen netistä ja pitäähän sitäkin kokeilla.
Olenhan minä jotain saanut aikaseksikin nyt, kun voimani ovat jälleen palautuneet ja antibioottikuurikin on jo loppunut. Mutta huomenna menen vielä tällä erää hierojalle ja loput otankin sitten vasta ensi vuoden puolella. Aika menee niin nopiasti, että pian on taas uusi joulu ja sitten alkaa kevään odottaminen ja toki kesän. Mutta joulukuussa me sitten lähdemme täysihoitoon ja nauttimaan auringon lämmöstä. Ensi vuonna sitten on taas uudet suunnitelmat ja uudet matkat.
Mutta tällaisia minä olen virkannut niin että koukku sauhusi ja sainhan minä ne valmiiksikin. Rakkaani kävi ostamassa niihin nauhat ja nyt ne ovat valmiita lähetettäväksi eteenpäin.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Kun ilta ehtii, ma sua muistan...
Tänään on maanantai ja 11. päivä lokakuuta. Nyt on jo taas ilta ehtinyt ja päivä laskeutunut mailleen. No, toisella puolen maapalloa eli meille rakkaassa Brasiliassa on päivä parhaimmillaan. Siellä rakkaat ystävämme touhuavat mitä milloinkin ja kuta kulloinkin ja odottaen meitä saapuvaksi sinne heidän luokseen. No, kyllähän sekin aika vielä koittaa, mutta ensin näitä muita suunnitelmia.
Olen tänään virkannut ahkerasti koukku sauhuten valkoista vauvannuttua, jonka sainkin jo valmiiksi. Äskettäin aloittelin myssyä ja siinä samallahan sitä suunnittelee, kun koukku sauhuaa. Eihän tällaisiin vauvan nuttuihin tarvitse mitään ohjeita, varsinkaan virkaten, kun mallihan muodostuu sitten itsestään pylväitä, puolipylväitä ja ketjusilmukoita vuorottaen. Näin on käynyt tämänkin myssyn kanssa. Laitan sitten kuvia, kunhan ensin valmistuu.
Tänään rakkaani haki Lidlistä lankoja 300 grammaa ja 300 grammaa, siis erilaisia, mutta pyöröt oli mukana molemmissa. Silti en aloita uutta työtä ennenkuin saan tuon myssyn valmiiksi ja nutun, myssyn ja sukat matkaan sen saajalle.
Sää taitaa jo muuttua kylmemmäksi, mutta me ajattelemme sitä lämpimyyttä, mikä meitä vielä odottaa kovimmilla pakkasilla, no, joulukuussa, kun pakkaamme kimpsut ja kampsut ja hyppäämme koneeseen ja toteamme vain: Hei, mehän lennetään!
Tänään minä sain syliini...arvatkaapas mitä! No, oman rakkaan hanurini, pitkästä aikaa. Enpä ole uskaltanut hanuria syliini ottaa, kun haavan arpeuma on vuotanut, mutta nyt ei enää vuoda, ainakaan tällä kertaa taas. Koskaanhan ei tiedä, milloin taas toinen paikka repsahtaa auki. Mutta me elämme tässä ja nyt ja nautimme jokaisesta hetkestä. Kylläpä oli kiva taas soitella ja rakkaani lauloi. Vielä me nauhoitammekin taas ja laitamme blogeihini ja youtubeen.
Onhan meillä toki jo tiedossakin, että minkä me soitamme ja rakkaani laulaa, mutta sitäpä en vielä paljasta teille.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa illan jatkoa ja hyvää yötä ja nukkukaa hyvin!
Olen tänään virkannut ahkerasti koukku sauhuten valkoista vauvannuttua, jonka sainkin jo valmiiksi. Äskettäin aloittelin myssyä ja siinä samallahan sitä suunnittelee, kun koukku sauhuaa. Eihän tällaisiin vauvan nuttuihin tarvitse mitään ohjeita, varsinkaan virkaten, kun mallihan muodostuu sitten itsestään pylväitä, puolipylväitä ja ketjusilmukoita vuorottaen. Näin on käynyt tämänkin myssyn kanssa. Laitan sitten kuvia, kunhan ensin valmistuu.
Tänään rakkaani haki Lidlistä lankoja 300 grammaa ja 300 grammaa, siis erilaisia, mutta pyöröt oli mukana molemmissa. Silti en aloita uutta työtä ennenkuin saan tuon myssyn valmiiksi ja nutun, myssyn ja sukat matkaan sen saajalle.
Sää taitaa jo muuttua kylmemmäksi, mutta me ajattelemme sitä lämpimyyttä, mikä meitä vielä odottaa kovimmilla pakkasilla, no, joulukuussa, kun pakkaamme kimpsut ja kampsut ja hyppäämme koneeseen ja toteamme vain: Hei, mehän lennetään!
Tänään minä sain syliini...arvatkaapas mitä! No, oman rakkaan hanurini, pitkästä aikaa. Enpä ole uskaltanut hanuria syliini ottaa, kun haavan arpeuma on vuotanut, mutta nyt ei enää vuoda, ainakaan tällä kertaa taas. Koskaanhan ei tiedä, milloin taas toinen paikka repsahtaa auki. Mutta me elämme tässä ja nyt ja nautimme jokaisesta hetkestä. Kylläpä oli kiva taas soitella ja rakkaani lauloi. Vielä me nauhoitammekin taas ja laitamme blogeihini ja youtubeen.
Onhan meillä toki jo tiedossakin, että minkä me soitamme ja rakkaani laulaa, mutta sitäpä en vielä paljasta teille.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa illan jatkoa ja hyvää yötä ja nukkukaa hyvin!
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Hyvää yötä - Good night
Nyt on sunnuntai laskeutunut jo iltaan ja ulkona on jo hämärää. Syksy on tullut. Olen tänään virkannut vauvan nuttua, mutta siitä sitten enemmän myöhemmin eli kun on valmis.
Nyt toivottelen teille kaikille, ihanat, rakkaat ystävät, oikein mukavaa ja leppoisaa illan jatkoa ja turvallista viikon alkua!
lauantai 9. lokakuuta 2010
Lauantain kuulumisia Unelmakodissa 9.10.2010
Tänään on lauantai ja 9. päivä lokakuuta. Sää on kostea ja harmaa ja sumuinen ja asteita on +9. Aika lämmintä on ollut tämä syksy, mutta ennusteet kertovat, että ensi viikolla kylmenee ja sataa luntakin. No, aika näyttää sitten, miten asianlaita todellisuudessa on.
Mutta oloni alkaa jo hieman olla parempi, sanon hieman, koska nyt yskittää hieman enemmän ja äänikin on jossain maan uumenissa loukossa. Mutta eiköhän tästä pian selvitä. Ja ainakin tämä antibiootti on vaikuttanut jo positiivisesti ja olen jaksanut kutoakin aikamoista vauhtia. Eihän sitä voi ilman käsityötä olla yhtään hetkeä. Ja tämä haavakin tai tämän haavan arpeuman reikä on mennyt jo umpeen, joten paranemisen merkkejä on jälleen näkyvissä. Toivottavasti ei enää puhkeaisi mitään tässä haavassa. Ja painokin on nyt pysynyt aivan samassa eli ei mene alas, mutta ei onneksi ylöskään. Kyllä minä vielä pudotan painoa aika paljonkin alas kunhan pääsen tässä hyppäämään kuntopyöräni selkään, mutta ei ihan vielä. Kunhan nuo antibiootit loppuvat, niin sitten uskallan mennä pyörääni.
Muutoin tässä olemme laittaneet juureksia uuniin, siis punajuuria ja porkkanoita laitoimme eilen aikamoisen kasan. Ja nyt rakkaani kuorii lanttua ja naurista ja nekin laitamme uuniin ja sitten yhdistämme toisten juureksien kanssa. Kun perunanhan olen jättänyt kokonaan pois ja samoin leivät ja maidon ja piimän...
Tänään on tyttäreni kanssa suunnitelmissa ainakin alkaa ommella pitkästä aikaan. No, olenhan minä ommellut pienen ikäni ja aikoinaan tein kaikki vaatteet kolmelle lapselleni ja samoin itsellenikin. Nyt ompeleminen on jäänyt vähemmälle, vaan nyt kun tyttäreni asuu tässä likellä, niin aloitamme tämän harrastuksen yhdessä ja annan koneeni hänelle. Minulla on -85 ostettu kirjoittava Husqvarna ja se on ollut hyvä. Mutta jos ei tämä kone nyt suostuisi toimimaan, niin sitten on vain vietävä se huoltoon tai vaihdettava nykyaikaisempaan ja jos tyttäreni kiinnostus ompelemiseen vahvistuu, niin nykyaikaisempihan on sitten parempi vaihtoehto.
En tosin tiedä, mitä on suunnitelmissa tyttärelläni, mutta luulenpa, että ensin menee aikaa harjoitteluun ja ohjeiden lukemiseen. Annoin eilen hänelle ihanan kirjan Anna kaikkien kukkien kukkia ja siitä on tarkoitus myös jotain virkata tahi kutoa ohjeen mukaan.
Mutta nyt esittelen kuvia, joita eilen illalla otin, kun sain Heidin sukat valmiiksi.
Sukista tuli juuri aivan sopivat, kun sovelsin Heidin mittoja ja Nalle langan tiheyttä keskenään, josta laskin sopivan silmukkamäärän. Ja kyllä oli nopeat tehdä näin pikkuiset sukat, kun olen useimmiten tehnyt varrenkin jo noin 37 cm pitkäksi. Mutta mitähän seuraavaksi tekisin Heidille? No, ainakin maanantaina saan Lidlistä lankoja, kahdenlaisia 300 grammaa ja pyöröpuikkojen kera, joten eiköhän niistä jo jotain synny. Aion kuitenkin vaatettaa Heidin neulevaatteisiin ainakin näin talvella. Ja onhan Heidille kiva tehdäkin vaatteita, kun on pieni, tai no jaa, onhan hän 110 cm pitkä, joten ei ihan pieni. Samalla teen vauvannuttua, jota voi sovitella Amandalle, joka taas on aivan vauvan kokoinen eli 53 cm pitkä.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa lauantain jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Mutta oloni alkaa jo hieman olla parempi, sanon hieman, koska nyt yskittää hieman enemmän ja äänikin on jossain maan uumenissa loukossa. Mutta eiköhän tästä pian selvitä. Ja ainakin tämä antibiootti on vaikuttanut jo positiivisesti ja olen jaksanut kutoakin aikamoista vauhtia. Eihän sitä voi ilman käsityötä olla yhtään hetkeä. Ja tämä haavakin tai tämän haavan arpeuman reikä on mennyt jo umpeen, joten paranemisen merkkejä on jälleen näkyvissä. Toivottavasti ei enää puhkeaisi mitään tässä haavassa. Ja painokin on nyt pysynyt aivan samassa eli ei mene alas, mutta ei onneksi ylöskään. Kyllä minä vielä pudotan painoa aika paljonkin alas kunhan pääsen tässä hyppäämään kuntopyöräni selkään, mutta ei ihan vielä. Kunhan nuo antibiootit loppuvat, niin sitten uskallan mennä pyörääni.
Muutoin tässä olemme laittaneet juureksia uuniin, siis punajuuria ja porkkanoita laitoimme eilen aikamoisen kasan. Ja nyt rakkaani kuorii lanttua ja naurista ja nekin laitamme uuniin ja sitten yhdistämme toisten juureksien kanssa. Kun perunanhan olen jättänyt kokonaan pois ja samoin leivät ja maidon ja piimän...
Tänään on tyttäreni kanssa suunnitelmissa ainakin alkaa ommella pitkästä aikaan. No, olenhan minä ommellut pienen ikäni ja aikoinaan tein kaikki vaatteet kolmelle lapselleni ja samoin itsellenikin. Nyt ompeleminen on jäänyt vähemmälle, vaan nyt kun tyttäreni asuu tässä likellä, niin aloitamme tämän harrastuksen yhdessä ja annan koneeni hänelle. Minulla on -85 ostettu kirjoittava Husqvarna ja se on ollut hyvä. Mutta jos ei tämä kone nyt suostuisi toimimaan, niin sitten on vain vietävä se huoltoon tai vaihdettava nykyaikaisempaan ja jos tyttäreni kiinnostus ompelemiseen vahvistuu, niin nykyaikaisempihan on sitten parempi vaihtoehto.
En tosin tiedä, mitä on suunnitelmissa tyttärelläni, mutta luulenpa, että ensin menee aikaa harjoitteluun ja ohjeiden lukemiseen. Annoin eilen hänelle ihanan kirjan Anna kaikkien kukkien kukkia ja siitä on tarkoitus myös jotain virkata tahi kutoa ohjeen mukaan.
Mutta nyt esittelen kuvia, joita eilen illalla otin, kun sain Heidin sukat valmiiksi.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa lauantain jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)