 |
 |
28.3.2018
tiistai 30. marraskuuta 2010
JOULUILOA KAIKILLE! MERRY CHRISTMAS TO ALL OVER THE WORLD!
maanantai 29. marraskuuta 2010
5 PÄIVÄÄ JA 5 YÖTÄ! 5 DAYS AND 5 NIGHTS!
Tänään on maanantai ja 29. päivä marraskuuta. Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu -17 asteen voimalla.
Minulla oli eilen onkelmia tämän koneeni kanssa ja vielä tänä aamunakin. Aivan kuin Pakkasherra ja Herra Mokkula olisivat yhdessä sopineet, että nyt ei koneet vaan liiku minnekään tai sitten molemmat herrat lähtivät "kaffeelle". No, mutta me vedimme töpselit irti seinästä ja kas kummaa, kun laitoimme ne takaisin, niin sehän alkoikin toimimaan...kunnes taas lopahti.
Eilen myös yritimme laittaa tänne nauhoittamiamme joululauluja huonolla menestyksellä. Siispä ne on kuultavissa vain täällä:
TERVETULOA TÄNNE:
youtube muumimyy1
Me nauhoitimme eilen joululaulut: Sydämeeni joulun teen, Me käymme joulun viettohon, Joulupuu on rakennettu, Varpunen jouluaamuna ja Tuo armon valkokyyhky. Siispä voitte kuunnella niitä youtubessa.
Pakkanen kiristyy ja jännityskin tiivistyy. Nyt on enää 5 päivää ja 5 yötä lähtöömme ja polvet lyövät jo loukkua. Hehheh, mitenkähän ne lyövät loukkua, kun astumme koneeseen! No, ehkä se jännitys sitten laukeaa, kun pääsemme ilmaan ja kohti Teneriffaa ja saan tehdä käsitöitä. Sinnehän pitää ottaa mukaan kasa lankoja ja puikkoja, jotta siellä sitten voin valita, että mitäs sitä nyt tekisin...
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa ja aurinkoista maanantaita ja villahousut jalkaan ja menoks!
Minulla oli eilen onkelmia tämän koneeni kanssa ja vielä tänä aamunakin. Aivan kuin Pakkasherra ja Herra Mokkula olisivat yhdessä sopineet, että nyt ei koneet vaan liiku minnekään tai sitten molemmat herrat lähtivät "kaffeelle". No, mutta me vedimme töpselit irti seinästä ja kas kummaa, kun laitoimme ne takaisin, niin sehän alkoikin toimimaan...kunnes taas lopahti.
Eilen myös yritimme laittaa tänne nauhoittamiamme joululauluja huonolla menestyksellä. Siispä ne on kuultavissa vain täällä:
TERVETULOA TÄNNE:
youtube muumimyy1
Me nauhoitimme eilen joululaulut: Sydämeeni joulun teen, Me käymme joulun viettohon, Joulupuu on rakennettu, Varpunen jouluaamuna ja Tuo armon valkokyyhky. Siispä voitte kuunnella niitä youtubessa.
Pakkanen kiristyy ja jännityskin tiivistyy. Nyt on enää 5 päivää ja 5 yötä lähtöömme ja polvet lyövät jo loukkua. Hehheh, mitenkähän ne lyövät loukkua, kun astumme koneeseen! No, ehkä se jännitys sitten laukeaa, kun pääsemme ilmaan ja kohti Teneriffaa ja saan tehdä käsitöitä. Sinnehän pitää ottaa mukaan kasa lankoja ja puikkoja, jotta siellä sitten voin valita, että mitäs sitä nyt tekisin...
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa ja aurinkoista maanantaita ja villahousut jalkaan ja menoks!
torstai 25. marraskuuta 2010
MATKAKUUMETTA...
Tämä päivä eli torstai ja 25. päivä marraskuuta on ehtinyt jo iltaan. Mutta olen päivittänyt muita blogejani. Nyt on ulkona pakkasta jo -10 ja on luvattu jopa -20, huhhuh. Olisipa jo meidän matkaan lähtö päivä. Mutta vielä on yksi, kaksi...8 päivää...siis 8 kokonaista päivää ja sitten lähdemme että hellurei vaan.
Paljon on tekemistä vielä ja varsinkin ensi viikolla, kun toki kaikki tärkeimmät asiat jää ensi viikkoon. Niinhän se on muuton kanssakin, että ei voi kaikkea pakata, joten viime käteen jää vielä asioita ja tavaroita.
Mutta sukka on edistynyt tänään aika paljon, vaikka vointini ei olekaan ollut mikään hyvä antibioottikuurin takia. Tiedän, että toki se väsyttää, mutta välillä on vaan sinniteltävä, kunnes silmät luppaa niin kiinni, että on pakko mennä lepäämään.
Meidän suojelusenkelimme...
Tämän Muumi-kuvan myötä, sanon teille kaikille "hyvää yötä"!
Kurkistakaapas myös tänne:
http://murunmutinat.blogspot.com
sekä tänne:
http://elenenblogi.blogspot.com
Paljon on tekemistä vielä ja varsinkin ensi viikolla, kun toki kaikki tärkeimmät asiat jää ensi viikkoon. Niinhän se on muuton kanssakin, että ei voi kaikkea pakata, joten viime käteen jää vielä asioita ja tavaroita.
Mutta sukka on edistynyt tänään aika paljon, vaikka vointini ei olekaan ollut mikään hyvä antibioottikuurin takia. Tiedän, että toki se väsyttää, mutta välillä on vaan sinniteltävä, kunnes silmät luppaa niin kiinni, että on pakko mennä lepäämään.
Kurkistakaapas myös tänne:
http://murunmutinat.blogspot.com
sekä tänne:
http://elenenblogi.blogspot.com
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
TESTAUS 23.11.2010
Hei, tämä on vain testaus josko miten tämä päivitys onnistuu sähköpostin kautta. Ja hyvinhän tuo näyttää onnistuvan. Kyllä nykyaika on ihanaa ja helppoa aikaa.
11 YÖTÄ AURINKOON
Tänään on tiistai ja 23. päivä marraskuuta. Pakkasta on -7 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Minä sain eilen lääkäriltäni antibioottikuurin, koska nyt on jo neljäs kerta syyskuun jälkeen, kun tämä "ikivanha" 7 vuotta vanha haavan arpeuma vihottelee minulle. Minäkin vihottelen haavalle! Onneksi on tämä ihana lääkärini, joka auttaa minua tässäkin ainaiseksi tulleessa vaivassani. Se antibiootti on tosi pahaa suussani ja toki siksi pitänee ostaa konvehteja, jotta voi aina antibioottitabletin jälkeen ottaa hyvänmakuisen konvehdin. Eikös olekin hieno syy syödä nyt jo konvehteja? Tämä antibiootti on aivan ennenvanhasen penisilliinin makuinen,thyi! Mutta toki otan kiltisti tämän 10 päiväisen kuurini loppuun!
Ja koska haavani vihoittelee siis minulle ja minä haavalle, niin en voi ottaa hanuriani syliini. Ja koska en voi ottaa hanuriani syliini, niin en voi soitella...ja koska en voi soitella, niin otin vanhoista kokoelmista meidän musiikkiamme tällä kertaa eli täksi jouluksi. Ensi joulusta emme tiedä mitään, mutta sekin tulee taas vuoden kuluttua. Missä silloin olemme, niin sitäkään emme vielä tiedä.
Mutta nyt olemme ensimmäisen joulumme ilman ihania, rakkaita mussukoitamme. Ja siksikin oli hyvä ajoitus tilata tämä matka lämpimään, jotta se suuri kaipaus ei ihan niin muistuisi aina mieleemme. Me molemmat kaipaamme heitä, siis kaikkia heitä neljää rakkaitamme, jotka saivat elää pitkän elämän kanssamme. Nyt meillä on vain tyhjä aukko, jota paikkaamme matkoilla etelän lämpöön. Vaan miten jatkuu elämä omaisilla, jotka ovat menettäneet läheisensä joko tapaturmaisesti tai jonkin sairauden murtamana? Tiedän, että se ei ole helppoa. Voimia teille kaikille rakkaanne menettäneille ja enkeleitä kanssanne!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa pakkaspäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Tänne me siis lähdemme ja tässä on hotellimme! Wau, ihanaa!
Minä sain eilen lääkäriltäni antibioottikuurin, koska nyt on jo neljäs kerta syyskuun jälkeen, kun tämä "ikivanha" 7 vuotta vanha haavan arpeuma vihottelee minulle. Minäkin vihottelen haavalle! Onneksi on tämä ihana lääkärini, joka auttaa minua tässäkin ainaiseksi tulleessa vaivassani. Se antibiootti on tosi pahaa suussani ja toki siksi pitänee ostaa konvehteja, jotta voi aina antibioottitabletin jälkeen ottaa hyvänmakuisen konvehdin. Eikös olekin hieno syy syödä nyt jo konvehteja? Tämä antibiootti on aivan ennenvanhasen penisilliinin makuinen,thyi! Mutta toki otan kiltisti tämän 10 päiväisen kuurini loppuun!
Ja koska haavani vihoittelee siis minulle ja minä haavalle, niin en voi ottaa hanuriani syliini. Ja koska en voi ottaa hanuriani syliini, niin en voi soitella...ja koska en voi soitella, niin otin vanhoista kokoelmista meidän musiikkiamme tällä kertaa eli täksi jouluksi. Ensi joulusta emme tiedä mitään, mutta sekin tulee taas vuoden kuluttua. Missä silloin olemme, niin sitäkään emme vielä tiedä.
Mutta nyt olemme ensimmäisen joulumme ilman ihania, rakkaita mussukoitamme. Ja siksikin oli hyvä ajoitus tilata tämä matka lämpimään, jotta se suuri kaipaus ei ihan niin muistuisi aina mieleemme. Me molemmat kaipaamme heitä, siis kaikkia heitä neljää rakkaitamme, jotka saivat elää pitkän elämän kanssamme. Nyt meillä on vain tyhjä aukko, jota paikkaamme matkoilla etelän lämpöön. Vaan miten jatkuu elämä omaisilla, jotka ovat menettäneet läheisensä joko tapaturmaisesti tai jonkin sairauden murtamana? Tiedän, että se ei ole helppoa. Voimia teille kaikille rakkaanne menettäneille ja enkeleitä kanssanne!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa pakkaspäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
MERRY CHRISTMAS TO ALL OF YOU BY HELENA AND TIMO
 |
|
maanantai 22. marraskuuta 2010
MUISTOJEN KULTAAMA ELÄMÄNTIE 22.11.2010
Tänään on maanantai ja 22. päivä marraskuuta. Ulkona on -12 astetta pakkasta, hrrrr, miten kylmää. Mutta 12 yötä on enää auringon lämpöön, ihanaa!
Tällaiseen punaiseen, ihanaan taloon rakkaani minut talutti 10 vuotta sitten. Siellä oli hänen rakkaudentäyteinen kotinsa, joka tuoksuikin rakkaudelle. Se sijaitsi pohjoisessa, kaukana minun kodistani, joka sijaitsi etelässä. Mutta rakkaani johdatettiin luokseni juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Siitä se alkoi meidän ihana, yhteinen rakkaudentäyteinen elämämme, tästä mökistä. Oli punainen tupa ja perunamaa...
Tämän kuvan kuvasin keittiön ikkunastamme silloin 10 vuotta sitten.
Ja tällainen veijari toivotti minut myös tervetulleeksi taloon.
Mutta sitten päädyimme tällaiseen ihanuuteen, jossa koirammekin sai juosta vapaana ja saivat nauttia elämästämme kanssamme.
Oli viljapellot laajat...oli vuodenaikojen kauneutta, jota en ikinä voi unohtaa.
Siellä oli tilaa koirienkin temmeltää omassa pihassa ja aurinko paistoi ...aina...
Ja tässä remontin jälkeinen takaovi joulukoristeineen. Siellä joulukin tuntui joululta.
Ja tämän pöydän ääressä nautimme ateriat ja kahvit joka päivä. Tämä oli ruokahuoneemme, joka remontoitiin ulkoverannastamme.
Siispä tällaisia muistoja tällä kertaa. Joulun tulo tuo mieleen vuosien takaisia jouluja ja muita ihania muistoja.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!
Siispä tällaisia muistoja tällä kertaa. Joulun tulo tuo mieleen vuosien takaisia jouluja ja muita ihania muistoja.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!
lauantai 20. marraskuuta 2010
TAAS KAIKKI KAUNIIT MUISTOT...
Tänään on lauantai ja 20. päivä marraskuuta. Asteita on -5. Kuukauden kuluttua tähän aikaan olemme taas kotosalla laittamassa joulua. Mutta innolla odotamme matkaamme lämpimän auringon alle, kun jäsenet, vanhat jäseneni eivät oikein enää siedä tätä kylmyyttä.
Eilen lääkärini soitti minulle ja sanoi, että tulehdusta ei ole ja kaikki arvot olivat aivan hyviä, mutta...mutta me menemme vielä juuri päivää ennen matkaamme hänen vastaanotolleen. Se on toki erittäin hyvä asia ja tiedän, että hän pitää minusta huolta. Nyt on ostettuna jo maitohappobakteeritkin, vaikka niitähän minä olen syönyt jo pitkään, sekä aurinkovoide. No, tuskinpa siellä nyt meikäläinen ainakaan palaa, kun en ole koskaan maannut auringossa.
Mutta kuten otsikossa lukee, niin laitan tänne pitemmittä puheitta joitain kuvia ihanien muistojeni joukosta.
Jouluamaryllis silloin joskus ennen...
...vanha oma joulukortti...
...kauniit punatulkut tuovat joulurauhaa...
...ja rakkaamme kauniina muistona sydämissämme
Nyt toivotan teille kaikille, rakkaat ystäväni, lukijani, oikein mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta!
Eilen lääkärini soitti minulle ja sanoi, että tulehdusta ei ole ja kaikki arvot olivat aivan hyviä, mutta...mutta me menemme vielä juuri päivää ennen matkaamme hänen vastaanotolleen. Se on toki erittäin hyvä asia ja tiedän, että hän pitää minusta huolta. Nyt on ostettuna jo maitohappobakteeritkin, vaikka niitähän minä olen syönyt jo pitkään, sekä aurinkovoide. No, tuskinpa siellä nyt meikäläinen ainakaan palaa, kun en ole koskaan maannut auringossa.
Mutta kuten otsikossa lukee, niin laitan tänne pitemmittä puheitta joitain kuvia ihanien muistojeni joukosta.
Nyt toivotan teille kaikille, rakkaat ystäväni, lukijani, oikein mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta!
perjantai 19. marraskuuta 2010
ILOINEN PERJANTAI UNELMAKODISSA 19.11.2010
Nyt Unelmakodin asukit toivottavat teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa, rauhallista ja turvallista viikonloppua!
Ihanan suloiset, iloiset ja siloiset Mikki ja Minni! Kiitos rakkaani!
VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON
Tänään on perjantai ja 19. päivä marraskuuta. Maa on valkoinen ja koneeni näyttää pakkasta -7, huhhuh. Talvi on tainnut tulla jo tänne Pohjolaankin. No, onneksi me pääsemme pian lämpimään ainakin vähäksi aikaa. Mutta siitä kohteesta sitten enemmän myöhemmin joskus.
Eilen pakersin monen monta tuntia, kun yritin päivittää. Kirjoitin pitkät litaniat ja tekstikin toki tuli jo pientä. Sitten yritin laittaa kuvia, niin sehän ei onnistunutkaan. Mutta illalla jo Nukku-Matin venhossa ollessamme sanoin, että jospa Firefoxin kautta onnistuisi päivittäminenkin. Jesss, ja niinhän se onnistuikin! Siis, se vika on jossain tämän uuden Explorerin syövereissä, asetuksissa, joita minä en osaa muutella. Mutta hyvä näin ja nyt käytänkin siis vain tätä Firefoxia. Ja ainahan voisin asentaa myös Operankin. No, voi tulla vähän liikaa selaimia, että ei aina tiedä, mitä käyttää milloinkin. Mutta loistavaa, että Firefox yllätti minut näin!
Tänään saan tietää tulehdusarvoista. Tosin nyt tuntuu jo taas paremmalta vointini ja haavan vuoto on jälleen kerran loppunut ainakin vähäksi aikaa taas. Tämähän olikin jo kolmas kerta syyskuun jälkeen, kun on vuotoa ja 7 vuotta vanhasta haavan arpeumasta, mikä yhä jaksaa minua ihmetyttää. Kirurgi ei tiedä mistä moinen johtuu. Ja en minä enää mennytkään kirurgin ronkittavaksi ilman puudutusta, en todellakaan mene! Kaksi kertaa ne kivut riitti minulle!
Mutta sukkaa olen kutonut aina vähän kerrallaan ja nyt on toinen sukkani jo varren pituus tehtynä ja aloittelin jo toista sukkaa. Ja Heidi on puettu yhdessä rakkaani kanssa jouluvaatteisiin ja otin hänestä kuviakin. Ja laitoimme omakuvapostimerkkitilauksenkin vireille, joten nyt vain odottelemme postimerkkejä, jeee. Kaikkea uutta pitää kokeilla ja kaikesta oppii.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!
Eilen pakersin monen monta tuntia, kun yritin päivittää. Kirjoitin pitkät litaniat ja tekstikin toki tuli jo pientä. Sitten yritin laittaa kuvia, niin sehän ei onnistunutkaan. Mutta illalla jo Nukku-Matin venhossa ollessamme sanoin, että jospa Firefoxin kautta onnistuisi päivittäminenkin. Jesss, ja niinhän se onnistuikin! Siis, se vika on jossain tämän uuden Explorerin syövereissä, asetuksissa, joita minä en osaa muutella. Mutta hyvä näin ja nyt käytänkin siis vain tätä Firefoxia. Ja ainahan voisin asentaa myös Operankin. No, voi tulla vähän liikaa selaimia, että ei aina tiedä, mitä käyttää milloinkin. Mutta loistavaa, että Firefox yllätti minut näin!
Tänään saan tietää tulehdusarvoista. Tosin nyt tuntuu jo taas paremmalta vointini ja haavan vuoto on jälleen kerran loppunut ainakin vähäksi aikaa taas. Tämähän olikin jo kolmas kerta syyskuun jälkeen, kun on vuotoa ja 7 vuotta vanhasta haavan arpeumasta, mikä yhä jaksaa minua ihmetyttää. Kirurgi ei tiedä mistä moinen johtuu. Ja en minä enää mennytkään kirurgin ronkittavaksi ilman puudutusta, en todellakaan mene! Kaksi kertaa ne kivut riitti minulle!
Mutta sukkaa olen kutonut aina vähän kerrallaan ja nyt on toinen sukkani jo varren pituus tehtynä ja aloittelin jo toista sukkaa. Ja Heidi on puettu yhdessä rakkaani kanssa jouluvaatteisiin ja otin hänestä kuviakin. Ja laitoimme omakuvapostimerkkitilauksenkin vireille, joten nyt vain odottelemme postimerkkejä, jeee. Kaikkea uutta pitää kokeilla ja kaikesta oppii.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!
tiistai 16. marraskuuta 2010
UNELMAKODIN KUULUMISIA 16.11.2010
Tänään on tiistai ja 16. päivä marraskuuta. Lunta satelee hiljalleen ja asteet on nollassa. Kun katson ulos, niin näen siellä marraskuun harmautta. Mutta pian meille loistaa aurinko, joka lämmittää meitä.
Eilen lääkärini siis soitti minulle ja laittoi lähetteen labraan, jonne pääsen jo huomenna. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla syömättä, kuten aina on ennen tarvinnut. Ja sitten toki perjantaina soitamme taas lääkärilleni ja kysymme tuloksista ja uusista ohjeista.
Eipä tässä sen kummosempaa ole ollut kuin että kova väsymys painaa minua ja on voimaton olo. Mutta eilen rakkaani haki Lidlistä sukkalankoja kaksinkertaisesti, joten ainakin lanka riittää. Ja samoin hän haki tänään Tuomas-lankaa niitä, joita vielä oli jäljellä, siis harmaata, mutta eihän värillä ole väliä, kunhan on lämpimät sukat. Ja toki aion kutoa myös koneessa 6 tunnin aikana, mutta ehkäpä tuosta Tuomaksesta, kun on paksumpaa lankaa ja Tuomashan se joulunkin tuopi tullessaan.
Jestas sentään, kun olen jo niin lähdössä, että en meinaa enää pysyä tuolissani. Mutta tänään on vielä mentävä hammaslääkäriin, jotta saan vielä jouluksi hampaanikin kuntoon. Sitten täytyy jo alkaa katsella niitä vaatteita, joita sinne mukaan pitää ottaa ja niitä taitaa tulla aika paljon. Mutta voitte uskoa, että on ihana lähteä! Ja seuraava matkakohde on jo tiedossa ja se tehdään keväällä, jos Luoja suo.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa tiistaipäivää ja ajelkaahan varovasti liikenteessä!
Tässäpä lankoja Lidlistä...
...ja Tuomasta...
...ja Lidlin sukkalankaa...
...tyttäreni kutoma huppumyssy Rose Mohairista...
...ja kauniita neilikoita ja kynttilät, jotka saimme rakkailtamme...Kiitos ja halaus teille!
Eilen lääkärini siis soitti minulle ja laittoi lähetteen labraan, jonne pääsen jo huomenna. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla syömättä, kuten aina on ennen tarvinnut. Ja sitten toki perjantaina soitamme taas lääkärilleni ja kysymme tuloksista ja uusista ohjeista.
Eipä tässä sen kummosempaa ole ollut kuin että kova väsymys painaa minua ja on voimaton olo. Mutta eilen rakkaani haki Lidlistä sukkalankoja kaksinkertaisesti, joten ainakin lanka riittää. Ja samoin hän haki tänään Tuomas-lankaa niitä, joita vielä oli jäljellä, siis harmaata, mutta eihän värillä ole väliä, kunhan on lämpimät sukat. Ja toki aion kutoa myös koneessa 6 tunnin aikana, mutta ehkäpä tuosta Tuomaksesta, kun on paksumpaa lankaa ja Tuomashan se joulunkin tuopi tullessaan.
Jestas sentään, kun olen jo niin lähdössä, että en meinaa enää pysyä tuolissani. Mutta tänään on vielä mentävä hammaslääkäriin, jotta saan vielä jouluksi hampaanikin kuntoon. Sitten täytyy jo alkaa katsella niitä vaatteita, joita sinne mukaan pitää ottaa ja niitä taitaa tulla aika paljon. Mutta voitte uskoa, että on ihana lähteä! Ja seuraava matkakohde on jo tiedossa ja se tehdään keväällä, jos Luoja suo.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa tiistaipäivää ja ajelkaahan varovasti liikenteessä!
Tässäpä lankoja Lidlistä...
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Toivotaan, toivotaan music by Helena and Timo and other news
Tänään on keskiviikko ja 10. päivä marraskuuta. Viime yönä myrskysi ja satoi maan valkoiseksi. Mutta päivän mittaan lumet on muuttuneet loskakeliksi, koska on lämpöasteita +4.
Minä pääsin jälleen kampaajalleni ja taas pään kasvoin, kun sain hiukseni kuntoon ja aivan uudenlaisen luukin rakkaan tyttäreni toivomuksesta. Ja olen itsekin enemmän kuin tyytyväinen kampaajani taidokkain käsin valmistelemaansa luukiin.
Matka lähestyy ja matkakuume kohoaa. Maanantaina kävin myös lääkärissä ja eihän sieltä mitään apua tullut tähän haavan vihotteluun. Lääkäri käski vaan suihkutella usein, hehheh. No, en kuitenkaan aio mennä enää kirurgin käsittelyyn, joten pitänee nyt vaan tyytyä tähän suihkutteluun. Otamme lappuja mukaan matkalle, joten jos siellä vuotaa, niin saan heti lapun päälle. Ja tietenkään uimaan en voi sielläkään mennä, mutta saunaan saan täällä ainakin mennä. No, voihan sitä uida sitten joskus toistekin. Kyllähän siellä reissussa riittää tekemistä ja jos ei muuta niin ainakin käsitöitä aion siellä tehdä.
Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa keskiviikkoa ja pitäkää itsestänne huolta! Laitan tähän äsken nauhoittamamme tuotoksen eli nauhoitimme kappaleen Toivotaan, toivotaan...
Minä pääsin jälleen kampaajalleni ja taas pään kasvoin, kun sain hiukseni kuntoon ja aivan uudenlaisen luukin rakkaan tyttäreni toivomuksesta. Ja olen itsekin enemmän kuin tyytyväinen kampaajani taidokkain käsin valmistelemaansa luukiin.
Matka lähestyy ja matkakuume kohoaa. Maanantaina kävin myös lääkärissä ja eihän sieltä mitään apua tullut tähän haavan vihotteluun. Lääkäri käski vaan suihkutella usein, hehheh. No, en kuitenkaan aio mennä enää kirurgin käsittelyyn, joten pitänee nyt vaan tyytyä tähän suihkutteluun. Otamme lappuja mukaan matkalle, joten jos siellä vuotaa, niin saan heti lapun päälle. Ja tietenkään uimaan en voi sielläkään mennä, mutta saunaan saan täällä ainakin mennä. No, voihan sitä uida sitten joskus toistekin. Kyllähän siellä reissussa riittää tekemistä ja jos ei muuta niin ainakin käsitöitä aion siellä tehdä.
Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa keskiviikkoa ja pitäkää itsestänne huolta! Laitan tähän äsken nauhoittamamme tuotoksen eli nauhoitimme kappaleen Toivotaan, toivotaan...
 |
|
| Make your own free photo slideshow |
perjantai 5. marraskuuta 2010
ILON KESKELLÄ HIUKAN SURUAKIN...
Tänään on perjantai ja 5. päivä marraskuuta. Aurinko on paistanut koko päivän ja on ollut lämpöasteita.
Me odotimme huomista päivää kuin kuuta taivaalta ja niin odotamme toki vieläkin. Mutta...mutta...
Tänään alkoi jälleen tämä haavan arpeutuma vihottelemaan eli vuotamaan. Nyt kyllä on hieman surua puserossakin, vaan eipä auta itku markkinoilla. Minun on vaan suihkutettava sitä usein joka päivä ja laitan lapun päälle ja toivon...toivon...että jospa se siitä vielä iloksi muuttuisi. Joka tapauksessa reissuun lähdemme, oli mitä oli, mutta hoidan sitä sielläkin, jos on tarvetta. Mutta kirurgin käsittelyyn en kyllä kahden edellisen kerran jälkeen enää lähde, en todellakaan. Ihmetyttää vaan todella paljon, että miksi tällaista voi tapahtua näin 7 vuoden jälkeen? Ja sitä vartenkohan tämä verensokerinikin on koholla ollut jo pitkään? Ja onkohan syy kuitenkin siellä vatsan syövereissä, kun on taas kuin ilmapallo? No, mutta näihin kysymyksiin en toki saa vastauksia, vaan pitää itse ajatella tällä vähäiselläkin järjelläni, miten tässä pitäisi toimia. Eihän se kirurgikaan muuta tee kuin kaivaa ...iiik...sellaisilla juu...ja se tekee tosi kipiää, kun ei edes puuduteta. Voitte vain kuvitella!
Mutta nyt näihin kuulumisiin toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja rauhallista ja turvallista pyhäinpäivän viettoa!
Me odotimme huomista päivää kuin kuuta taivaalta ja niin odotamme toki vieläkin. Mutta...mutta...
Tänään alkoi jälleen tämä haavan arpeutuma vihottelemaan eli vuotamaan. Nyt kyllä on hieman surua puserossakin, vaan eipä auta itku markkinoilla. Minun on vaan suihkutettava sitä usein joka päivä ja laitan lapun päälle ja toivon...toivon...että jospa se siitä vielä iloksi muuttuisi. Joka tapauksessa reissuun lähdemme, oli mitä oli, mutta hoidan sitä sielläkin, jos on tarvetta. Mutta kirurgin käsittelyyn en kyllä kahden edellisen kerran jälkeen enää lähde, en todellakaan. Ihmetyttää vaan todella paljon, että miksi tällaista voi tapahtua näin 7 vuoden jälkeen? Ja sitä vartenkohan tämä verensokerinikin on koholla ollut jo pitkään? Ja onkohan syy kuitenkin siellä vatsan syövereissä, kun on taas kuin ilmapallo? No, mutta näihin kysymyksiin en toki saa vastauksia, vaan pitää itse ajatella tällä vähäiselläkin järjelläni, miten tässä pitäisi toimia. Eihän se kirurgikaan muuta tee kuin kaivaa ...iiik...sellaisilla juu...ja se tekee tosi kipiää, kun ei edes puuduteta. Voitte vain kuvitella!
Mutta nyt näihin kuulumisiin toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja rauhallista ja turvallista pyhäinpäivän viettoa!
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
MITÄPÄ OLISIKAAN ELÄMÄSI ILMAN MINUA...
Tänään on keskiviikko ja 3. päivä marraskuuta. Yöllä oli aikamoinen konsertti, kun sadepisarat pomppivat ikkunalaudalle. Mutta nyt on koko päivän ollut satamatta tai ainakin niin luulen, sillä eilen vaihdoimme olohuoneeseen jouluiset pitsiverhot joista ei niin vaan näekään läpi ulos, sillä me pidämme ne nyt edessä. Ja muutenkin olen selkä ikkunaan päin eikä aina jaksa vääntää tätä tynnyriä ikkunaan päin.
Eilen leivoimme keikauskakun ja totesin jälleen kerran, vaan nyt ihan ääneen, että minulla on jauhopölyallergia. No, kun kaadoin jauhoja koneen kulhoon, niin siinähän pöllähti ja sitten koko illan nenä valui, joten sehän on jo sen merkki, että jauhot sen tekivät. Ja nyt ei ole ollut nuhaa tänään. Eikös olekin aivan selvät merkit! Ja sehän merkitsee siis sitä, että minä en enää tee kakkua, vaan sen tekee rakkaani, joka muutoinkin siellä kyökin puolella kokkailee. Ja hän tekee sen mielellään!
Mutta tänään laitoin jo läppärimme valmiiksi matkaamme varten, siis tämän kauniin vaaleanpunaisen läppärimme, jota rakastan yli kaiken. Vein sinne kaikkien ystävieni blogien osoitteet sekä mailiosoitteet. Sitten ajattelimme viedä myös tämän vanhan Nokialaisen sinne, jotta saan laitettua helpommin viestejä sitten koneen kautta.
Ensin oli tällaisia puhelimia...
...sitten tällaisia...ja...
...ja sitten tällaisia...
Ja kun rakkaani alkoi viedä Nokia PC Suitea ensin Buffalon kautta läppäriin, niin se tapahtui kuulkaas niin, että hän siirsi ohjelman tältä isolta koneeltani Buffaloon, jolta sitten siirsi sen läppäriin. Mutta arvatkaas kuis siin kävi! No, ei se toiminutkaan!
Minä jo ajattelin, että mitenkähän se oikein onnistuu ja hyristelin siinä vieressä. No, kun se ei näyttänyt onnistuvan, niin minä tyttö raapustelin Googleen sen ohjelman nimen ja kas, kummaa, kun sieltähän löytyikin oikein ladattavaakin. No, tuumasta toimeen me latasimme ja asensimme sitten sen ohjelman. Ja kuinkas sitten kävikään?
No, eihän siinä tarvinnut muuta kuin seurata ohjeita. Nykyään on kaikki niin helppoa tietokoneellakin, toisin kuin 80-luvulla.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun testasin molempien koneiden kautta tulevaa viestiä, niin jippii, sehän toimii, siis molemmat toimi hyvin. Nyt voimme hyvillä mielin ottaa molemmat kännykät mukaamme ja näin ilmoittaa rakkaillemme, että olemme päässeet perille. Enpä meinaa pysyä enää nahoissani, kun ajattelenkin sitä lämpöä ja rauhaa, mitä saamme ja mitä toisillemme jaamme.
Mutta nyt vielä toivottelen täältä ylhäältä Unelmakodistamme teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
Ja otsakkeessa olevaa lausetta käytämme aika useinkin eli kun tarvis vaatii. Ja se pitää täysin paikkansa! Mitä ei toinen tiedä, niin toinen sen oivaltaa ja yhdessä me kaiken jaamme ja siitä iloa aina saamme!
Eilen leivoimme keikauskakun ja totesin jälleen kerran, vaan nyt ihan ääneen, että minulla on jauhopölyallergia. No, kun kaadoin jauhoja koneen kulhoon, niin siinähän pöllähti ja sitten koko illan nenä valui, joten sehän on jo sen merkki, että jauhot sen tekivät. Ja nyt ei ole ollut nuhaa tänään. Eikös olekin aivan selvät merkit! Ja sehän merkitsee siis sitä, että minä en enää tee kakkua, vaan sen tekee rakkaani, joka muutoinkin siellä kyökin puolella kokkailee. Ja hän tekee sen mielellään!
Mutta tänään laitoin jo läppärimme valmiiksi matkaamme varten, siis tämän kauniin vaaleanpunaisen läppärimme, jota rakastan yli kaiken. Vein sinne kaikkien ystävieni blogien osoitteet sekä mailiosoitteet. Sitten ajattelimme viedä myös tämän vanhan Nokialaisen sinne, jotta saan laitettua helpommin viestejä sitten koneen kautta.
Ja kun rakkaani alkoi viedä Nokia PC Suitea ensin Buffalon kautta läppäriin, niin se tapahtui kuulkaas niin, että hän siirsi ohjelman tältä isolta koneeltani Buffaloon, jolta sitten siirsi sen läppäriin. Mutta arvatkaas kuis siin kävi! No, ei se toiminutkaan!
Minä jo ajattelin, että mitenkähän se oikein onnistuu ja hyristelin siinä vieressä. No, kun se ei näyttänyt onnistuvan, niin minä tyttö raapustelin Googleen sen ohjelman nimen ja kas, kummaa, kun sieltähän löytyikin oikein ladattavaakin. No, tuumasta toimeen me latasimme ja asensimme sitten sen ohjelman. Ja kuinkas sitten kävikään?
Mutta nyt vielä toivottelen täältä ylhäältä Unelmakodistamme teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
Ja otsakkeessa olevaa lausetta käytämme aika useinkin eli kun tarvis vaatii. Ja se pitää täysin paikkansa! Mitä ei toinen tiedä, niin toinen sen oivaltaa ja yhdessä me kaiken jaamme ja siitä iloa aina saamme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)