28.3.2018
keskiviikko 31. elokuuta 2011
RANTAKOIVUN ALLA BY HELENA AND TIMO
Tänään on keskiviikko ja 31. päivä elokuuta. Aurinko paistaa ja välillä sataa ropisee ja asteita on +13. Syksyn koleus on jo saapunut tänne Pohjolaan ja minun jäseniä on alkanut särkeä lämpimän kesän jälkeen. Mutta 57 päivää enää ja pääsemme Espanjan auringon alle kokonaiseksi viideksi kuukaudeksi. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Olemmehan me tätä ajatusta jo kypsyttäneetkin monet vuodet ja nyt se sitten tapahtui.
Mutta pitemmittä puheitta, laitan tänne videonauhamme, jossa soitamme Rantakoivun alla nimisen kauniin valssin.
Toivotan kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
Mutta pitemmittä puheitta, laitan tänne videonauhamme, jossa soitamme Rantakoivun alla nimisen kauniin valssin.
Toivotan kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
keskiviikko 17. elokuuta 2011
EN PÄIVÄÄKÄÄN VAIHTAISI POIS...
Tänään on keskiviikko ja 17. päivä elokuuta. Päivä on ollut puolipilvinen, mutta kyllä se aurinkokin on siellä paistanut. Asteita on ollut +21, joten lämmintä riittää.
Me olemme viettäneet minun syntymäpäivääni tänään, kun ryppyjä on tullut taas lisää. Vaan siitäpä välitä mä en viis, kun olen jo 66, hehheh.
Mutta laitan tänne erään nauhoituksen vuosien varrelta, joka on mielestäni hyvin kaunis laulu, ja jonka rakkaani laulaa.
Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
Me olemme viettäneet minun syntymäpäivääni tänään, kun ryppyjä on tullut taas lisää. Vaan siitäpä välitä mä en viis, kun olen jo 66, hehheh.
Mutta laitan tänne erään nauhoituksen vuosien varrelta, joka on mielestäni hyvin kaunis laulu, ja jonka rakkaani laulaa.
Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
maanantai 15. elokuuta 2011
JA MUSIIKKI SOI JA NAURU RAIKUU...
Tänään on maanantai ja 15. päivä elokuuta. Päivä on ollut pilvinen ja hieman on tainnut tihkua vettäkin taivaalta. Asteita on ollut +19 ja on ollut hyvin syksyinen ja pimeä päivä. Mutta soitto on jälleen soinut ja naurukin raikunut. Siispä tämä mummeli on jo...tai ainakin tänään oli huippukunnossa...ja huomisestahan me kukaan emme tiedä mitään.
Mutta menneitä on ihana muistella ja kuviakin katsellakin, joten olkaapa hyvät! Nämä ovat mustavalkoisia siksi, kun papalle kävi silloin vuosia sitten hieman vika tikki, kun ei tarkemmin katsonut näitä kasetteja, joita silloin vielä saikin kaupoista, ja ne olivatkin mustavalkoisia, hehhehheeee, kyllä siinäkin nauru maittoi. Mutta nyt hieman nostalgiaa!
Ja kuten voitte kuvista päätellä, niin aina meillä on hauskaa musiikinkin parissa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
Mutta menneitä on ihana muistella ja kuviakin katsellakin, joten olkaapa hyvät! Nämä ovat mustavalkoisia siksi, kun papalle kävi silloin vuosia sitten hieman vika tikki, kun ei tarkemmin katsonut näitä kasetteja, joita silloin vielä saikin kaupoista, ja ne olivatkin mustavalkoisia, hehhehheeee, kyllä siinäkin nauru maittoi. Mutta nyt hieman nostalgiaa!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!
lauantai 6. elokuuta 2011
TÄSTÄ SE SOITTAMINEN ALKOI...
Tänään on lauantai ja 6. päivä elokuuta.Aurinko paistaa ja asteita on +21 ja pyykit kuivuvat jälleen ulkona. Tosin on luvattu sadetta tännekin ja läntisessä Suomessa jo sataakin.
Mutta nyt "kun kesä mennyt on ja syksy saapuu..."niin ajattelin kertoa tässä blogissani teille musiikkiharrastuksestani, josta iloa riittää...niin kauan kuin on elonpäiväkin.
Oli vuosi 2003 ja katselimme rakkaani kanssa Huuto.nettiä ja ihailimme kaikenlaisia tavaroita siellä. Silmiini osui tuolloin hanuri, jota soittoa rakastan yli kaiken. Rakkaani tuumasi kuitenkin, että ei uskalleta ostaa Huuto.netistä hanuria, vaan oikeasta kaupasta se pitää ostaa. Ja tuumasta toimeen, rakkaani hyppäsi autoonsa ja porhalsi lähimpään kaupunkiin musiikkikauppaan ja tuli kuin tulikin kotiin hanuri käsissään, jonka ojensi minulle. No, eihän siinä muu auttanut kuin ottaa hanuri syliini ja alkaa harjoittelu nuoteista. Minähän en ole siis yhtään musikaalinen, sillä soittelen vain nuoteista. Mutta heti se hanuri soi ja naurua riitti. Sitten eräänä päivänä otimme videokameran, jolla kuvasimme soittoamme ja kyllä oli hauskaa. Voitte kuvitella, miltä näytin, kun en ollut kuuna päivänä saanut tunteja enkä ohjausta, ja siinä sitten pompin kankkuni ylös ja alas ja sivulle ja toiselle sivulle. Pompin niin, että lonkkani tuli aivan kipeäksi ja jälleen hauskaa riitti.
Tällaisen hanurin rakkaani minulle osti...
...ja se on vieläkin minulla ja pysyy...
...ja olin niin onnellinen, kuin seitsemännessä taivaassa...
Ja tästä alkoi harjoittelumme...
Voi, että hauskaa meillä oli...
Tässä yritän siis nuoteista soittaa Taivas on sininen ja valkoinen...
...välillä piti silmäkulmaakin pyyhkiä, kun vedet valui silmistä, kun nauroimme niin kovin...
...ja tässä paras nauruni tähän asti...
Mutta kuvaukseni jatkuu sekä kuvin että sanoin. Toivotan teille kaikille täällä kävijöille oikein mukavaa viikonloppua!
Mutta nyt "kun kesä mennyt on ja syksy saapuu..."niin ajattelin kertoa tässä blogissani teille musiikkiharrastuksestani, josta iloa riittää...niin kauan kuin on elonpäiväkin.
Oli vuosi 2003 ja katselimme rakkaani kanssa Huuto.nettiä ja ihailimme kaikenlaisia tavaroita siellä. Silmiini osui tuolloin hanuri, jota soittoa rakastan yli kaiken. Rakkaani tuumasi kuitenkin, että ei uskalleta ostaa Huuto.netistä hanuria, vaan oikeasta kaupasta se pitää ostaa. Ja tuumasta toimeen, rakkaani hyppäsi autoonsa ja porhalsi lähimpään kaupunkiin musiikkikauppaan ja tuli kuin tulikin kotiin hanuri käsissään, jonka ojensi minulle. No, eihän siinä muu auttanut kuin ottaa hanuri syliini ja alkaa harjoittelu nuoteista. Minähän en ole siis yhtään musikaalinen, sillä soittelen vain nuoteista. Mutta heti se hanuri soi ja naurua riitti. Sitten eräänä päivänä otimme videokameran, jolla kuvasimme soittoamme ja kyllä oli hauskaa. Voitte kuvitella, miltä näytin, kun en ollut kuuna päivänä saanut tunteja enkä ohjausta, ja siinä sitten pompin kankkuni ylös ja alas ja sivulle ja toiselle sivulle. Pompin niin, että lonkkani tuli aivan kipeäksi ja jälleen hauskaa riitti.
Ja tästä alkoi harjoittelumme...
...välillä piti silmäkulmaakin pyyhkiä, kun vedet valui silmistä, kun nauroimme niin kovin...
Mutta kuvaukseni jatkuu sekä kuvin että sanoin. Toivotan teille kaikille täällä kävijöille oikein mukavaa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)