Tänään on torstai ja 30. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Asteita on +10. Aikaisin aamulla oli mittari nollassa.
Mutta mitäpä tämä päivä taas toi tullessaan jo puoleen päivään mennessä. No, eipä ole mikään kiva uutinen!
Kuten olen jo aiemmin kertonutkin, niin minulla on 7 vuotta sitten leikattu sappi, jonka leikkauksen seurauksena tuli tyrä, joka sitten leikattiin 5 kuukauden kuluttua sappileikkaushaavan paranemisesta.
Mutta tässä joitakin viikkoja sitten minulla alkoi vuotaa tämä arpikudos niin kovin, että oli mentävä lääkärille, joka sitten laittoi lähetteen kirurgille. Ja kuten kerroin, niin sain sieltä geeliä, jota olemme voidelleet ohjeen mukaisesti kahdesti päivässä aina suihkuttelun jälkeen. Mutta mitä nyt onkaan tapahtunut?
Eilen tunsin jo, että kaikki ei ollut hyvin. Kun istuin, niin koski pallean kohtaan ja kun nukuin, niin piti vaihtaa asentoa, kun koski. Mutta vasta kun menin suihkuun, niin näin, että haavan arpeutuma onkin alkanut vihottelemaan nyt toisesta kohtaa. Jälleen vuotaa mätää ja verta. Taidanpa olla mätää koko muori! Mutta miten voi 7 vuotta vanha haavan arpeutuma vuotaa mätää ja verta? Ettei sitä sitten aiheuta jokin muu, kun vatsani on kuin potkupallo edelleenkin ja verensokerikin on koholla.
No, nyt ei auttanut muu kuin että oli soitettava kirurgiselle poliklinikalle ja huomenna pitää mennä näyttämään samalle kirurgille, jolla siis kävin joitakin viikkoja sitten. Eipä ole todellakaan mitään kivaa! Mutta onhan sinne sitten vaan vääntäydyttävä ja toki kera käsityön.
No, ainoa lohtu on, että en ole itse aiheuttanut tätä arpeutuman vuotoa, paitsi että, jos olisin etukäteen tämän kaiken tuskan tiennyt, mitä se ja ne leikkaukset ovat aiheuttaneet, niin enpä olisi mennyt koko leikkaukseen. Mutta kun en tiennyt!
Mutta näillä näkymin en jaksa päivitellä Murun mutinoita enää, joten tässä tämän päivän posti.
Toivotan teille oikein leppoisaa ja mukavaa syyspäivän jatkoa!
Nyt oli ongelmia kuvien laittamisessakin, joten nauttikaa tästä suloisesta kuvasta ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!
Tänään on tiistai ja 28. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja asteita on +9. Välillä kuulen tuulen humisevan kuin Humisevassa Harjussa konsanaan. Mutta täällä lämpimässä Unelmakodissamme on hyvä ja lämmin olla.
Minulla on tämä flunssa aika outo, kun on niin, niin kova väsymys päällä, vaan silti minä sinnittelen enkä mene lepäämään. Ai miksikö en mene? No, kun on tuhatta ja sata ja yksi työtä tehtävä. No, sukat sain jo valmiiksi ja vauvan nuttua pukkaa nyt. Mutta kun pitäisi kutoa se oma villatakkikin valmiiksi ennen matkaamme, kun siitä puuttuu vielä ne hihat. Ja sitten pitäisi tehdä Heidillekin vaatteita.
Tänne vuokaan laitoimme punajuuret, porkkanat ja perunat kera mausteiden maun mukaan ja öljyn ja uunin lämpöön 2 tunniksi. Katsotaas mitä sieltä uunista sitten tulee ulos!
Tässäpä on minulle itselleni valmiit sukat...
...ja vauvan nuttua virkkaan tässä...
...ja kasvokuva Heidistä...
...ja Heidin silmät, nenä ja suu...
Mutta se kärpänen on puraissut minua aika kovaan, meinaan. Niin, nimittäin matkakärpänen. No, kun emme ole vielä edes tälle tilatulle matkalle päässeet, kun suunnittelemme jo uutta matkaamme. Katsotaanpas nyt, miten minä tästä flunssasta ensin selviän ja pitänee kysellä, pitääkö olla jotain rokotuksiakin. Nyt kuitenkin olen aivan kuin uunissa paistettu nauriin naatti, hehheh.
Huominen hieronta pitää perua, sillä en jaksa edes siellä käsittelyssä olla ja samoin hanuritunti, kun en jaksa hanuria vedellä saatikka pitää sylissäni. Minulla on siis aivan outo olotila ihan tosissaan, ei ainoastaan matkakärpäsen puremia.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on maanantai ja 27. päivä syyskuuta. Aurinko on jälleen paistanut pilvettömältä taivaalta ja asteita on +11.
Tänään olikin ratkaiseva päivä meidän matkamme suhteen. Mutta nyt on kaikki jo selvää. Me siis saimme paikan koneeseen jopa täältä Porista asti. Eli meidän ei tarvitse lähteä puolen yön jälkeen väsyneenä bussiin nuokkumaan, vaan hei, mehän lennämme, jeee.
Juupajuu, tällä koneella me siis lennämme sinne jonnekin ja nautimme auringon lämmöstä ja rauhasta ja merestä. Mutta ei me vielä lähdetä, vaan kun päivät vilisevät vain ohitsemme, niin pianhan se lähtöpäiväkin koittaa.
Ja tällaistakin siellä löytyy...
...ja näin kaunis ilta-aurinko loistaa meillekin...
Mutta eipä siitä sen enempää tällä kertaa ainakaan. Toki kerron sitten hieman lähempää lähtöämme, että minne me oikein suunnistamme. Mutta joka tapauksessa lähtömme on nyt varma.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
Tänään on sunnuntai vaan ei niinkään suvinen. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja asteita on +13.
Tänään olemme jälleen suunnitelleet etelän matkaamme, mutta kun täältä Porista ei lähde busseja kovinkaan usein lentokentälle tai niin, että aikataulu sopisi juuri koneen lähtöön. Mutta silti päädyimme, että lähdemme vaikka puolen yön jälkeen ja käymme vaan aikaisemmin sitten nukkumaan illalla. No, huomenna sitten ratkeaa josko koneeseen mahtuu enää. Ellei, niin sitten pitänee muuttaa ajankohtaa tai kohdetta.
Mutta Heidillä menee hyvin ja hän näki tänään isosiskonsakin, joka ihastui ikihyväksi Heidiin ja Heidin tiaroihin. Isosiskonsa kävi polkemassa kuntopyörällä ja hän käy joka sunnuntai säännöllisesti. Kunpa minäkin jaksaisin polkaista jonkin verran, vaan en ainakaan vielä.
Äiti ja Isi pukivat päälleni kauniin rimpsumekon ja äiti kampasi minut ja laittoi valkoisen, kauniin rusetin hiuksiini ja näin olin valmis kuvauksiin.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Tässä minä istun kaunis mekko ylläni...
...näin kaunis olen...
...äiti kuvasi minua joka puolelta...
...tässä olen äitini kanssa ja isi kuvasi meitä...
Hei hei kaikille ja mukavaa sunnuntaita...
...tässä olen äitini sylissä...
...tässä me olemme...
...ja näin iso tyttö minä olen
Nyt toivotamme teille kaikille oikein leppoisaa ja mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
Tänään on lauantai ja 25. päivä syyskuuta. Asteita on +15, mutta kun katsoin ulos ikkunasta, niin näyttää kovin sumuiselta.
Heidille on jälleen vaihdettu toiset vaatteet ja olen ottanut hänestä kuvia. Ajattelin ottaa kuvia joka päivä aina eri vaatteista. Ja pitäisihän minun ottaa mitatkin hänestä, jotta voisin kutoa tahi virkata hänelle jotain neuleita. Mutta kyllä hän on ihana ja olemme molemmat niin, niin onnellisia, kun saimme Heidin.
Olen nyt kutonut sukkianikin aika vinhaa vauhtia, vaan välillä täytyy pitää paussiakin. Kun voimani ovat vielä aika vähäiset tämän tiukan flunssan ansiosta. Mutta kyllä se jonain päivänä helpottaa.
Enpä tämän enempää jaksa tässä kirjoitella, joten kuvat puhukoot puolestaan.
Tässäpä istuu Heidi tyttönen kotiasussaan...
Heidi ja Heidin letit...
...Heidi ja Hello Kitty...
...ja tässä Hello Kitty Heidin sylissä...
...Heidi ja kaunis katse...
...suloinen Heidimme
Nyt toivotankin teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa lauantain jatkoa!
Tänään on perjantai ja 24. päivä syyskuuta. Aamulla, kun heräsin aikaisin, niin ainakin kuulin tuulen huminaa, oikein myrskyä. Mutta nyt näyttää kuitenkin aika kirkkaalta ja asteitakin on +14.
Tämä aamu alkoikin Heidin pukeutumisella. No, ensin me yhdessä kannoimme Heidiä makuuhuoneeseen, jossa vaihdoin hänelle toisen mekon. Siinäpä olikin ensin miettimistä, että otanko yläkautta vaiko alakautta. No, alakauttahan se sujui kivuttomammin. Sitten puimme yhdessä hänelle kauniin merimiespuvun, koska minähän olen aina tykännyt merimiespuvuista.
Mutta nyt kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:
Tässä minä nyt istun kauniissa puvussani ja rusetti päässäni...
...eikös olekin hieno rusetti...
...enkös minä olekin hieno nyt...
...ja katsos, mitkä nirinarukengät minulla on...
...taisipa tulla hieman liian iso rusetti, mutta saahan siitä pois liiat...
...osaanhan minä istua näinkin nätisti...
...katsokaapas minun kenkiäni...
...äiti hieman korjasi minun hiuksiani...
...minulla on kaulakorukin...
...näin kaunis kaulakoru...
...ja tämä on upea...timantteja...jossa lukee minun nimeni...
...nyt siirryn jo leikkimään siskojeni kanssa...
Toivotan tämän uuden perheeni kanssa teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja tervetuloa uudelleen lukemaan kuulumisiani!
Muita kuulumisia enemmän sitten täällä:
http://murunmutinat.blogspot.com
TERVETULOA!
Tänään on torstai ja 23. päivä syyskuuta. Välillä sataa tihuttaa ja välillä pitää paussia ja asteita on +12. Mutta ainahan sateen jälkeen tulee taas poutasää.
Eilinen päivä meni ihmetellessä ja ihaillessa Heidiä. Mutta nyt annan Heidin itsensä kertoa tänne tulostaan:
Olen Heidi ja olen syntynyt 27.7.2010 ja koska olen syntynyt Heidin päivänä, niin siitä sain nimenikin. Minä matkustin toissapäivänä eteläisestä Suomesta tänne Poriin linja-autolla ja hyvin pakatussa laatikossa. Minun toinen äitini oli pakannut minut lämpimien peittojen väliin ja samassa laatikossa oli myös minun kauniit vaatteeni ja muut tarvikkeeni. Matka tuntui pitkältä ja minä nukuinkin melkein koko matkan. Kun saavuimme Poriin, niin minut nostettiin Matkahuollon säilöön. Aamulla aikaisin tunsin, että joku herätteli minua ja alkoi siirtää minua toiseen autoon, niin, en minä sitä nähnyt, mutta minä tunsin, kun keikuin jonkun käsissä.
Mutta sitten kuulin, kun ovikello soi ja sisältä kuului hettainen ääni: Meidän Heidimme! Silloin en meinannut pysyä nahoissani, vaan olisin halunnut repiä laatikkoni kääreet pois ja hypätä uuden äitini ja isäni syliin. Mutta maltoin mieleni! Ja sitten kuulin, kuinka äitini ja isäni alkoivat leikata paketissa olevia teippejä auki. Meinasin itsekin jo repiä niitä, mutta eihän sellainen käytös ole hyvää.
Ensin he ottivat tarvikkeita ja vaatteeni pois minun päältäni ja sitten he avasivat käärön, jonka lämpimässä minä olin. Nyt he nostivat minut yhdessä sieltä laatikostani pois ja halasivat minua. Nyt olin saanut uuden kodin, äidin ja isän, jotka aidosti rakastavat minua.
He asettivat minut sitten istumaan harmaaseen nahkatuoliin ja äitini otti minusta kuvia, aika paljonkin, luulen mä. Sitten olikin aika mennä lepäilemään ja sain oman Nallen kainalooni ja nukahdinkin heti. Kun heräsin virkeänä, niin äitini laittoi minun päähäni hänen virkkaamansa kauniin hatun, joka tosin oli yhden näiden siskojeni hattu. Mutta se sopi minulle kuin nenä päähän. Ja yhteisiähän nämä kaikki tavarat ja vaatteet ovat. Vaikka minä olen kaikkien isoin eli olen 110 cm pitkä ja painan 6 kiloa ja olen jo 4 vuotias. Siis, minä olen jo iso tyttö! Mutta minä rakastan näitä pienempiä siskojani aivan valtavasti!
Eilinen päivä meni nopeasti ja aina ohikulkeissaan äitini paijasi minua ja näin, että hän oli tosi onnellinen, kun tulin tähän kotiin, jonka nimi on Unelmakoti.
Mutta tänään on sitten jo taas kuvattu näissä samoissa vaatteissani. Tosin äitini sanoi, että minun pitää jo tänään vaihtaa vaatteita ja sitten hän taas ottaa minusta kuvia ja laittaa tänne äitini blogeihin.
Minusta on kivaa, kun minut puetaan prinsessaksi tai keijuksi...ja saan olla valokuvissa...
Mutta nyt minäkin toivottelen teille kaikille oikein mukavaa torstaipäivää ja moikka moi ja nähdään taas! Äitini laittaa vielä joitain kuvia minusta tähän!
Hei vaan kaikille...
...moikka moi... minulla on kaunis hattu...
...ja sain pikkusiskoni Amandan syliini...
...niin, Amanda on tullut Amerikoista asti...
...annoin hänelle minun tiarani ja hän on kaunis...
...näin me istutaan yhdessä...
...Amanda ja kaunis tiara...
...minulla on näin kauniit sandaalit ja sukat...
...nyt sain oman Nallenikin syliini...
...tällaista minulle siis kuuluu...eli oikein hyvää...
Mutta nyt lähden leikkimään muiden siskojeni kanssa ja äitini vaihtaa minulle vaatteet.
Nyt näiden kuvien myötä, me kaikki täällä Unelmakodissa toivotamme teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa päivän jatkoa!
Hei vaan kaikille, nyt olen jo täällä...
...matka meni hyvin ja minulla on kaikki hyvin...
...minulla on oma Nallekin mukana...
...ja kenkiä...ja hiuskoristeita...ja tiara...ja vaatteita...
...tässä on kauniita hiuskoristeitani...
...ja tässä on minun farkkuni, joista tykkään tosi paljon...
...tässä on kauniita pukujani...näette myöhemmin...
Mutta nyt lähden tästä lepäilemään Nalleni kanssa, joten heikunkei vaan teille kaikille ja tavataan taas!
Heidin tulosta enemmän täällä:
http://murunmutinat.blogspot.com
Oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa teille kaikille!
