28.3.2018

28.3.2018

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

MITÄPÄ OLISIKAAN ELÄMÄSI ILMAN MINUA...

Tänään on keskiviikko ja 3. päivä marraskuuta. Yöllä oli aikamoinen konsertti, kun sadepisarat pomppivat ikkunalaudalle. Mutta nyt on koko päivän ollut satamatta tai ainakin niin luulen, sillä eilen vaihdoimme olohuoneeseen jouluiset pitsiverhot joista ei niin vaan näekään läpi ulos, sillä me pidämme ne nyt edessä. Ja muutenkin  olen selkä ikkunaan päin eikä aina jaksa vääntää tätä tynnyriä ikkunaan päin.

Eilen leivoimme keikauskakun ja totesin jälleen kerran, vaan nyt ihan ääneen, että minulla on jauhopölyallergia. No, kun kaadoin jauhoja koneen kulhoon, niin siinähän pöllähti ja sitten koko illan nenä valui, joten sehän on jo sen merkki, että jauhot sen tekivät. Ja nyt ei ole ollut nuhaa tänään. Eikös olekin aivan selvät merkit! Ja sehän merkitsee siis sitä, että minä en enää tee kakkua, vaan sen tekee rakkaani, joka muutoinkin siellä kyökin puolella kokkailee. Ja hän tekee sen mielellään!

Mutta tänään laitoin jo läppärimme valmiiksi matkaamme varten, siis tämän kauniin vaaleanpunaisen läppärimme, jota rakastan yli kaiken. Vein sinne kaikkien ystävieni blogien osoitteet sekä mailiosoitteet. Sitten ajattelimme viedä myös tämän vanhan Nokialaisen sinne, jotta saan laitettua helpommin viestejä sitten koneen kautta.
                                          Ensin oli tällaisia puhelimia...
                 ...sitten tällaisia...ja...
               ...ja sitten tällaisia...
Ja kun rakkaani alkoi viedä Nokia PC Suitea ensin Buffalon kautta läppäriin, niin se tapahtui kuulkaas niin, että hän siirsi ohjelman tältä isolta koneeltani Buffaloon, jolta sitten siirsi sen läppäriin. Mutta arvatkaas kuis siin kävi! No, ei se toiminutkaan!

Minä jo ajattelin, että mitenkähän se oikein onnistuu ja hyristelin siinä vieressä. No, kun se ei näyttänyt onnistuvan, niin minä tyttö raapustelin Googleen sen ohjelman nimen ja kas, kummaa, kun sieltähän löytyikin oikein ladattavaakin. No, tuumasta toimeen me latasimme ja asensimme sitten sen ohjelman. Ja kuinkas sitten kävikään?
No, eihän siinä tarvinnut muuta kuin seurata ohjeita. Nykyään on kaikki niin helppoa tietokoneellakin, toisin kuin 80-luvulla.



Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun testasin molempien koneiden kautta tulevaa viestiä, niin jippii, sehän toimii, siis molemmat toimi hyvin. Nyt voimme hyvillä mielin ottaa molemmat kännykät mukaamme ja näin ilmoittaa rakkaillemme, että olemme päässeet perille. Enpä meinaa pysyä enää nahoissani, kun ajattelenkin sitä lämpöä ja rauhaa, mitä saamme ja mitä toisillemme jaamme.

Mutta nyt vielä toivottelen täältä ylhäältä Unelmakodistamme teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa!

Ja otsakkeessa olevaa lausetta käytämme aika useinkin eli kun tarvis vaatii. Ja se pitää täysin paikkansa! Mitä ei toinen tiedä, niin toinen sen oivaltaa ja yhdessä me kaiken jaamme ja siitä iloa aina saamme!

8 kommenttia:

  1. Ja matkavalmistelut sen kuin jatkuvat ;). Me olimme lomallamme täydellisessä uutispimennossa: ei nettiä, ei lehtiä, ei radiota, ei telkkaria ja se oli oikein mukava kokemus :).

    VastaaPoista
  2. Onpa tuo vanha puhelin ihana. Sanoin tuo ihana vaaleanpunainen tietokone.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi Huopatossunen! Juu, matkavalmistelut jatkuvat kun pitää muistaa niin paljon asioita tällä hataralla päälläni. Ei me osattaisi olla ilman nettiä, ehei! Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi enkulin käsityöt! Juu, silloin ennen oli ihania tavaroita. Kiitos, juu, tuon läppärin tilasimme vastikään, kun se on kivan pieni reissuilla mukana. Leppoisaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Tuo läppäri on kyllä mahtava :). Matkakuume taitaa jo nousta..

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Neferi! Juu, matkakuume nousee vaan ja mitään en saa aikaseksi. Juu ja läppäri on tosi näppärä ja nyt saan siihen vanhan kännykänkin kiinni, jolloin viestien lähettäminen on kuin leikkiä vaan! Matkakuume nousee ja verensokerikin laskee, jeeee! Mukavaa päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Kyllä läppäri on mainio keksintö. Mitenkähän sitä olisi pärjännyt ilman, kun mekin asuimme mailmalla. Olipa kiva viidakon reunalla asuessamme lukea kotimaan uutiset ja iltapäivälehtien juorut.
    Minua niin vaivaa uteliaisuus, että minne lepomalle sitä suunnataan. Mutta kivastihan se taittaa nämä sadeajat loma muualla.
    Iloisen lupsakkaa iltaa teille molemmille.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentistasi Hilkka! Niinpä, ei ilman läppäriä voisi enää elää. Jaahas, että uteliaisuusko voittaa? No, mutta kerron tai paljastan kohteemme sitten vielä tuonnempana, mutta jännitys kohoaa ja kuume sen mukana. Seuraavakin kohteemme on jo mietittynä. Mutta ensin tänne ja sitten sinne, hihihi...Oikein mukavaa päivän jatkoa sinne teille!

    VastaaPoista