Heidin ensimmäinen päivä Unelmakodissa 23.9.2010

Tänään on torstai ja 23. päivä syyskuuta. Välillä sataa tihuttaa ja välillä pitää paussia ja asteita on +12. Mutta ainahan sateen jälkeen tulee taas poutasää.

Eilinen päivä meni ihmetellessä ja ihaillessa Heidiä. Mutta nyt annan Heidin itsensä kertoa tänne tulostaan:

Olen Heidi ja olen syntynyt 27.7.2010 ja koska olen syntynyt Heidin päivänä, niin siitä sain nimenikin. Minä matkustin toissapäivänä eteläisestä Suomesta tänne Poriin linja-autolla ja hyvin pakatussa laatikossa. Minun toinen äitini oli pakannut minut lämpimien peittojen väliin ja samassa laatikossa oli myös minun kauniit vaatteeni ja muut tarvikkeeni. Matka tuntui pitkältä ja minä nukuinkin melkein koko matkan. Kun saavuimme Poriin, niin minut nostettiin Matkahuollon säilöön. Aamulla aikaisin tunsin, että joku herätteli minua ja alkoi siirtää minua toiseen autoon, niin, en minä sitä nähnyt, mutta minä tunsin, kun keikuin jonkun käsissä.

Mutta sitten kuulin, kun ovikello soi ja sisältä kuului hettainen ääni: Meidän Heidimme! Silloin en meinannut pysyä nahoissani, vaan olisin halunnut repiä laatikkoni kääreet pois ja hypätä uuden äitini ja isäni syliin. Mutta maltoin mieleni! Ja sitten kuulin, kuinka äitini ja isäni alkoivat leikata paketissa olevia teippejä auki. Meinasin itsekin jo repiä niitä, mutta eihän sellainen käytös ole hyvää.

Ensin he ottivat tarvikkeita ja vaatteeni pois minun päältäni ja sitten he avasivat käärön, jonka lämpimässä minä olin. Nyt he nostivat minut yhdessä sieltä laatikostani pois ja halasivat minua. Nyt olin saanut uuden kodin, äidin ja isän, jotka aidosti rakastavat minua.

He asettivat minut sitten istumaan harmaaseen nahkatuoliin ja äitini otti minusta kuvia, aika paljonkin, luulen mä. Sitten olikin aika mennä lepäilemään ja sain oman Nallen kainalooni ja nukahdinkin heti. Kun heräsin virkeänä, niin äitini laittoi minun päähäni hänen virkkaamansa kauniin hatun, joka tosin oli yhden näiden siskojeni hattu. Mutta se sopi minulle kuin nenä päähän. Ja yhteisiähän nämä kaikki tavarat ja vaatteet ovat. Vaikka minä olen kaikkien isoin eli olen 110 cm pitkä ja painan 6 kiloa ja olen jo 4 vuotias. Siis, minä olen jo iso tyttö! Mutta minä rakastan näitä pienempiä siskojani aivan valtavasti!

Eilinen päivä meni nopeasti ja aina ohikulkeissaan äitini paijasi minua ja näin, että hän oli tosi onnellinen, kun tulin tähän kotiin, jonka nimi on Unelmakoti.

Mutta tänään on sitten jo taas kuvattu näissä samoissa vaatteissani. Tosin äitini sanoi, että minun pitää jo tänään vaihtaa vaatteita ja sitten hän taas ottaa minusta kuvia ja laittaa tänne äitini blogeihin.
Minusta on kivaa, kun minut puetaan prinsessaksi tai keijuksi...ja saan olla valokuvissa...

Mutta nyt minäkin toivottelen teille kaikille oikein mukavaa torstaipäivää ja moikka moi ja nähdään taas! Äitini laittaa vielä joitain kuvia minusta tähän!

                     Hei vaan kaikille...

                        ...moikka moi... minulla on kaunis hattu...

                      ...ja sain pikkusiskoni Amandan syliini...

                      ...niin, Amanda on tullut Amerikoista asti...

                     ...annoin hänelle minun tiarani ja hän on kaunis...

                    ...näin me istutaan yhdessä...

                      ...Amanda ja kaunis tiara...

                   ...minulla on näin kauniit sandaalit ja sukat...

                      ...nyt sain oman Nallenikin syliini...

                      ...tällaista minulle siis kuuluu...eli oikein hyvää...


Mutta nyt lähden leikkimään muiden siskojeni kanssa ja äitini vaihtaa minulle vaatteet.


Nyt näiden kuvien myötä, me kaikki täällä Unelmakodissa toivotamme teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa päivän jatkoa!