Tällaiseen punaiseen, ihanaan taloon rakkaani minut talutti 10 vuotta sitten. Siellä oli hänen rakkaudentäyteinen kotinsa, joka tuoksuikin rakkaudelle. Se sijaitsi pohjoisessa, kaukana minun kodistani, joka sijaitsi etelässä. Mutta rakkaani johdatettiin luokseni juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Siitä se alkoi meidän ihana, yhteinen rakkaudentäyteinen elämämme, tästä mökistä. Oli punainen tupa ja perunamaa...
Tämän kuvan kuvasin keittiön ikkunastamme silloin 10 vuotta sitten.
Ja tällainen veijari toivotti minut myös tervetulleeksi taloon.
Mutta sitten päädyimme tällaiseen ihanuuteen, jossa koirammekin sai juosta vapaana ja saivat nauttia elämästämme kanssamme.
Oli viljapellot laajat...oli vuodenaikojen kauneutta, jota en ikinä voi unohtaa.
Siellä oli tilaa koirienkin temmeltää omassa pihassa ja aurinko paistoi ...aina...
Ja tässä remontin jälkeinen takaovi joulukoristeineen. Siellä joulukin tuntui joululta.
Ja tämän pöydän ääressä nautimme ateriat ja kahvit joka päivä. Tämä oli ruokahuoneemme, joka remontoitiin ulkoverannastamme.
Siispä tällaisia muistoja tällä kertaa. Joulun tulo tuo mieleen vuosien takaisia jouluja ja muita ihania muistoja.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!
Kauniita muistoja kuvissa. Maalla on kyllä sitä joulun tunnelmaa.
VastaaPoistaMutta siellä koti, missä ne tärkeimmät ihmiset.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille molemmille.
Kiitos kommentistasi Hilkka ystäväni! Näin se on, että siellä on koti, missä on rakkaasikin. Mutta silti maalla on joulu erilainen kuin kaupungissa. Oikein mukavaa ja aurinkoista maanantaita sinne teille molemmille!
VastaaPoistaOnpa kauniita nuo muistosi. Eikö ole ihanaa kun osaa antaa asioille arvoa. Hyvää alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi enkulin käsityöt! Kyllä, totta puhut ystäväni, on ihana elämä, kun osaa antaa arvoa pienillekin asioille! Aurinkoista päivän jatkoa!
VastaaPoista